Joenniemi EU-pamfletin julkaisutilaisuudessa: Etyk kaipaa päivitystä

Pertti Joenniemi puhui Sadankomitean Pax Europaea – Näkökulmia Eurooppaan -pamfletin julkaisutilaisuudessa Euroopasta, Venäjästä ja Etyk-prosessista. Joenniemi on yksi pamfletin kirjoittajista ja kirjassa julkaistussa artikkelissaan EU:sta ja Venäjästä hän valottaa kiinnostavasti Ukrainan kriisin taustoja.

Pamfletti on tilattavissa täältä ja ladattavissa luettavaksi täältä.

Miten estää Venäjän vielä nykyistäkin pahempi eristäytyminen omaan pelokkaaseen, alemmuuudentuntoiseen ja muusta maailmasta pitkälle poikkeavan turvallisuusajatteluun? Voisiko Suomi tässä yhteydessä toimia keskusteluyhteyden luojana, välittäjänä eri näkemysten välillä sekä yhteisen ajattelun kätilönä?

Aloitteeelisuuteen on selvästi tarvetta. Onhan viime viikkojen kuluessa käynyt järkyttävän selvästi ilmi, ettei Euroopan turvallisuus perustu eri toimijoille yhteiseen ajatteluun ja politiikkaan.

Venäjä on kaivautunut syvälle klassisen voimapolitiikan poteroihin. Se tulkitsee myös yhdentymisen voimapolitiikan ja etupiiriajattelun viitekehyksessä kun taas EU edustaa nimenomaisesti pyrkimystä irtautua voimapolitiikasta.  Union pyrkiessä eroon Euroopan aikaisemmasta perinteestä, Venäjä haluaa nimenomaisesti pitäytyä tässä perinteessä. Eri toimijat eivät ainoastaan puhu toistensa ohi vaan ovat pahasti törmäyskurssilla.

Onkin aika päivittää eurooppalainen turvallisuusjattelu ja vetää myös Venäjä mukaan tähän prosessiin. ETYK loi aikoinaan – neljä vuosikymmentä sitten – yhteistä pohjaa, mutta se nojautui kuitenkin pitkälle perinteisten voimapoliittisten näkökantojen sovitteluun.  Enää tällaista yhteistä pohjaa ei ole eikä siihen ole myöskään syytä palata. On enemmänkin päästävä eroon sen viimeisistäkin jäänteistä. Euroopan turvallisuus on rakennettava toisenlaiselle perustalle; sellaiselle, joka on varsin lähellä EU:n edustamia näkemyksiä.

Venäjä on eri yhteyksissä ilmaissut tyytymättömyytensä ETYJ:iin ja tehnyt useita esityksiä nykytilan muuttamiseksi. Se ei ole mitenkään sitoutunut nykyiseen ETYJ:n eikä sen mukaansaaminen uudistusprosessiin pitäisi siten olla mitenkään mahdotonta.

Suomen turvallisuuden kannalta on kysymys ensiarvoisen tärkeästä asiasta. Venäjän pelkojen ja paranoidisten näkemysten purkaminen vastaa syvästi myös Suomen etuja.

Asema ETYK-prosessin käynnistäjänä ja isäntämaana antaa meille oikeuden toimia tunnustelijana ja aloitteentekijänä etsittäessä uutta ja yhteistä pohjaa Euroopan turvallisuudelle. Sitä asemaa olisi nyt hyödynnettävä.  Minusta ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi olisikin asetettava ETYK:n perinteen päivittäminen ja uudistaminen.

Haaste ulottuu myös suomalaisiin kansalaisjärjestöihin. Nekin voivat hyvin kätilöidä uutta ajattelua ja hyödyntää verkostojaan samalla tavalla kuin on tehty esimerkiksi miinakysymyksissä tai asekaupan rajoittamisen yhteydessä. Myös tutkimukselle ja tutkijoilla pitäisi olla paljon annettavaa haettaessa uutta ajatuksellista pohjaa Euroopan turvallisuudelle.

Olen viime päivinä useampaan kertaan törmännyt siihen, että kansalaiset ja media kaipaavat Suomelta jotakin myönteistä aloitteellisuutta koetun kriisin purkamiseksi ja uhkien torjumiseksi. Suomella tuskin on kysyntää konkreettisena välittäjänä, mutta yleisemmällä tasolla meillä saattaisi olla hyvinkin ajatuksellisia valmiuksia sekä poliittista kykyä uudistettaessa ja ajankohtaistettaessa Euroopan turvallisuusjärjestelmä. Niitä etuja olisi nyt aktiivisesti hyödynnettävä.