Ydinsulkusopimus ja ydinaseettomat vyöhykkeet

Kansainvälinen sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä, ydinsulkusopimus (NPT) allekirjoitettiin vuonna 1968 ja se tuli voimaan kaksi vuotta myöhemmin. Sen mukaan ydinaseita saa olla vain niillä valtioilla, joilla jo on niitä, eivätkä muut saa kehittää niitä. Jo olemassa olevia ydinaseiden määrää on sitouduttava vähentämään. Samalla on etsittävä keinoja ydinteknologian rauhanomaiseen hyödyntämiseen. Intia, Pakistan ja Israel jäivät sopimuksen ulkopuolelle ja kehittivät ydinaseet. Pohjois-Korea irtaantui sopimuksesta vuonna 2003 ja teki ensimmäisen ydinkokeensa vuonna 2006.

Ydinkoekieltosopimus tuli voimaan vuonna 1996. Se kieltää kaikki ydinkokeet ja sitä valvotaan mittausasemilla ympäri maapalloa. Sen on allekirjoittanut 177 ja ratifioinut 138 valtiota. Sen ulkopuolella ovat mm. Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea.

Viime vuosina kansalaisyhteiskunnasta rauhanjärjestöt mutta myös esimerkiksi Itävalta ja Norja ovat kampanjoineet ydinaseiden humanitaaristen seuraamusten tunnustamisen puolesta. Ydinaseiden käytön katastrofaalisten humanitaaristen seurausten valossa ydinaseet voi tuomita epäeettisinä. Ydinasevaltiot ovat vastustaneet keskustelua aiheesta. Ydinaseisiin perustuvan pelotteen voima riippuu nimenomaan katastrofaalisten seurausten pelosta.

Ydinasekieltosopimuksen neuvottelu alkoi YK:ssa vuonna 2015. Tuolloin asetettiin työryhmä mandaattinaan tarkastella ydinaseettoman maailman saavuttamiseksi tarvittavia lakeja ja normeja. Ydinasekieltosopimuksen ensimmäiset neuvottelukierrokset käytiin työryhmän suosituksesta keväällä ja kesällä 2017. Luonnoskierroksien jälkeen sopimus hyväksyttiin 7. heinäkuuta 2017 ja astui voimaan 50 valtion ratifioinnin jälkeen 22.1.2021.

Iso osa maapallon valtioista on liittynyt ydinaseettomiin vyöhykkeisiin. Näihin kuuluvat Antarktis, Väli- ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Kaakkois-Aasia ja Oseania sekä Keski-Aasian maista Mongolia, Kazakstan, Kirgistan, Tadzikistan, Uzbekistan ja Turkmenistan. Maapallon maapinta-alasta 56 % kuuluu näihin alueisiin, väestöstä 39 % ja 193 valtiosta 115.

Vaikka ydinkärkien määrä maailmassa on vähentynyt ydinsulkusopimuksen myötä, niitä on samaan aikaan kehitelty. Tämä on ydinsulkusopimuksen kannalta ristiriitaista, sillä ydinasevaltiot haluavat pitää kiinni statuksestaan ja pelotteestaan. Toisaalta ne käytännössä voivat näin vähentää ydinaseidensa määrää, kuten ovat sitoutuneet tekemään. Ydinkärjille on kehitetty laukaisualustoja, jotka ovat täsmällisempiä ja tuhovoimaisempia kuin ennen. Kiina, Intia ja Pakistan kehittävät tällä hetkellä ballistisia ohjuksia, risteilyohjuksia ja merellä kelluvia laukaisualustoja.

Rauhanjärjestöt ovatkin yrittäneet saada kiinnitettyä ihmisten huomion enemmän mahdollisen ydinsodan humanitaarisiin seurauksiin. Yleisesti ajatellaan, että ydinaseita ei enää koskaan käytetä tai että niitä käytetään viime hädässä. Tämä ohjaa ajattelun pois ydinsodan jälkeisestä maailmantilanteesta, jos ihmiskuntaa enää silloin on. Tämänhetkisellä ydinasearsenaalilla voisi tuhota ihmiselämän maapallolla.

Ydinsota ei myöskään ole sula mahdottomuus. Esimerkiksi vaikutusvaltainen The Bulletin of Atomic Scientists julkaisi tammikuussa 2021 jälleen kannanoton, jossa se arvioi ydinaseiden uhan kasvaneen edelleen: lausunnossa painotettiin globaalin pandemian aikana kiihtyneiden salaliittoteorioiden ja valheellisen tiedon kolausta tieteelle. The Bulletin of Atomic Scientists ylläpitää niin sanottua tuomiopäivän kelloa (Doomsday Clock), jossa maailman tulevaisuus näyttää sitä synkemmältä, mitä lähempänä keskiyötä kello käy. Tammikuussa 2021 viisarit osoittivat hälyttävästi enää sataa sekuntia vaille keskiyötä.