Ydinaseiden käyttö Hiroshimassa ja Nagasakissa

Ydinaseita on käytetty sodassa vain kerran, ja se riitti jättämään lähtemättömän jäljen maailmaan. Yhdysvallat pudotti kaksi ydinpommia Japaniin saadakseen maan antautumaan toisessa maailmasodassa syksyllä 1945. Ensin pommi iskeytyi Hiroshiman kaupunkiin kuudes elokuuta, ja kolme päivää myöhemmin toinen pommi kohdistettiin Nagasakiin.

Hiroshiman pommitus 6.8.1945

Hiroshimaan pudotettu pommi oli nimetty Little Boyksi eli Pikkupojaksi. Se oli uraani-235-ydinpommi, joka painoi noin 4000 kilogrammaa ja sen tuhovoima oli 15 kilotonnia. Pommi ei ollut kovin vakaa vaan se olisi hyvin saattanut räjähtää jo kuljetusvaiheessa lentokoneessa ja tappaa sen miehistön.

Yhdysvallat oli jo aiemmin valinnut Hiroshiman kaupungin maalikseen. Kaupungissa oli sotateollisuutta ja asevarastoja, eikä lähellä sijainnut liittoutuneiden sotavankileirejä. Yhdysvallat ei pommittanut kaupunkia sodan aiemmissa vaiheissa, koska se halusi saada puhtaita tutkimustuloksia ydinpommin aiheuttamasta tuhosta.

Suurin osa yhdysvaltalaislentokoneen miehistöstä ei etukäteen tiennyt, että lastina oli ydinpommi. He pukeutuivat tulenkestäviin vaatteisiin ja laittoivat suojalasit silmilleen räjähdyksen aiheuttaman valon takia. Toinen kone lensi lähellä kuvaamassa pommin räjähdystä ja tuhon leviämistä kaupungissa. Pommi pudotettiin kello 8:15 aamulla, kun monet kaupunkilaiset olivat kodeissaan, ja se räjähti kaupungin keskustan yllä 43 sekuntia myöhemmin.

Pommin räjähdys synnytti ensin väläyksen, sitten lämpöä ja painetta. 75 000 ihmistä kuoli saman tien ja 69 % kaupungista tuhoutui. Räjähdyspaikalla tulipallossa lämpötila oli jopa miljoona astetta ja tulimyrsky lähti riehumaan. Laajeneva tulipallo synnytti altaan tuhoavan paineaallon. Lopulta syntyi säteilyä, joka tappoi ja sairastutti monia syöpään ja epämuodostumiin.

Palossa syntyneet pienhiukkaset nousivat ilmaan ja aiheuttivat myrkyllistä sadetta. Kuolleiden joukossa oli 90 % Hiroshiman lääkäreistä. Ihmiset saivat palovammoja jopa neljän kilometrin säteellä räjähdyksestä. Lähempänä räjähdyspaikkaa ihmisistä saattoi jäädä vain varjo, kun heidän koko ruumiinsa tuhoutui.

Nagasakin pommitus 9.8.1945

Nagasaki Lounais-Japanissa valikoitui ydinaseen toiseksi kohteeksi viime hetkellä sääolosuhteiden takia. Alkuperäinen kohde oli Kokuran kaupunki, joka nykyään on osa Kitakyushua, Kyushun saaren pohjoisosassa. Pommia ei kuitenkaan voitu lentää sinne sankan pilvipeitteen takia. Nagasakinkin yltä pilvet väistyivät viime hetkellä.

Yhdysvaltalaiset olivat nimenneet Nagasakiin pudottamansa pommin Fat Maniksi eli Lihavaksi Mieheksi. Tämä pommi oli plutoniumia ja samankaltaista pommia Yhdysvallat oli testannut aiempana kesänä. Se oli tuhovoimaltaan suurempi kuin Little Boy, 22 kilotonnia. Nagasakin mäkisen maaston takia sen vaikutus kuitenkin rajautui pienemmälle alueelle mutta toisaalta tuhovoima keskittyi.

Yhdysvaltalaiskone pudotti pommin klo 11:01 Nagasakin teollisuusalueelle keskustan ulkopuolelle. Siellä oli paljon palavaa ainesta. Välittömien uhrien lukumääristä on arvioita 39 000 ja 80 000 välillä mutta usein näkee lukua 73 000. Nagasakin kaupungista tuhoutui noin 40 prosenttia.

Yhdysvallat oli ilmeisesti valmis käyttämään lisää ydinaseita, mutta Japani antautui näiden kahden ydinpommin jälkeen 15. elokuuta.

Vaikutukset

Japaniin kohdistetut tuhoisat atomipommit tappoivat ja vammauttivat satojatuhansia ihmisiä, ja niiden seuraukset tuntuvat vielä tänäkin päivänä ja varmasti myös tulevaisuudessa.

Hiroshiman yllä 6. elokuuta räjähtäneen uraanipommin räjähdyksen voimakkuus vastasi 15 000 tonnia TNT:tä. Se tuhosi ja poltti noin 70 prosenttia kaikista taloista ja aiheutti arviolta 140 000 kuolemaa vuoden 1945 loppuun mennessä, sekä kohonneen riskin syöpään ja kroonisiin sairauksiin räjähdyksestä selviytyjillä. Vähän suurempi plutoniumpommi räjähti Nagasakin yllä kolme päivää myöhemmin ja hävitti maan tasalle 6.7 nelikilometriä kaupungista ja tappoi 74 000 ihmistä vuoden loppuun mennessä. Maan lämpötila kohosi 4 000 Celsius-asteeseen ja radioaktiivinen sade satoi maahan.

Hiroshimassa 90 prosenttia lääkäreistä ja hoitajista kuolivat tai haavoittuivat. 42 kaupungin 45:stä sairaalasta vahingoittuivat käyttökelvottomiksi ja 70 prosentilla uhreista oli useita erilaisia vammoja, muun muassa useimmissa tapauksissa vakavia palovammoja. Kaikki palovammaosastot ympäri maailmaa eivät riittäisi edes yhden ydinpommin uhrien hoitoon. Hiroshimassa ja Nagasakissa suurin osa ihmisistä kuoli ilman minkäänlaista helpotusta kärsimyksiinsä. Jotkut heistä, jotka menivät kaupunkeihin pommitusten jälkeen auttamaan, kuolivat itse myös säteilyyn.

Leukemian yleisyys selviytyjien joukossa lisääntyi huomattavasti viidestä kuuteen vuoteen pommitusten jälkeen. Noin vuosikymmen myöhemmin selviytyjät alkoivat kärsiä kilpirauhas-, rinta-, keuhko-, sekä muista syövistä muita useammin. Säteilylle altistumiseen liittyvä kohonnut syöpäriski kasvaa läpi selviytyjien elämän, ja on seurannut heitä tähän päivään asti. Naiset, jotka olivat raskaana altistuessaan säteilylle, kärsivät korkeammasta keskenmenon riskistä sekä lapsikuolleisuudesta. Lapset, jotka olivat äitinsä kohdussa altistuessaan säteilylle, olivat todennäköisemmin kehitysvammaisia ja kasvuhäiriöitä omaavia. Heillä oli myös korkeampi todennäköisyys sairastua syöpään.

Hiroshima ja Nagasaki rakennettiin vuosien saatossa uudelleen. Hiroshimassa ydinräjähdys tuhosi läheltään kaikki rakennukset nykyistä rauhanmuistomerkkiä lukuun ottamatta. Entinen näyttelyhalli jätettiin karrelle palaneena edelleen seisomaan paikalleen rauhanpuiston keskelle. Ydinräjähdyksistä selvinneitä on syrjitty Japanissa puutteellisen tiedon, tutkimuksen ja ymmärryksen takia. Joka vuosi Japanissa ja muualla maailmassa muistetaan ydinpommien uhreja elokuun alussa.

Tämä teksti on käännetty ja muokattu International Campaign to Abolish Nuclear Weapons -kampanjan julkaisemasta tekstistä. Alkuperäisen, englanninkielisen julkaisun löydät täältä.