”Tuomiten kaikki palestiinalaisiin ja israelilaisiin siviileihin kohdistuvat väkivallanteot, mukaan lukien terroristiset ja umpimähkäiset teot, […] [k]orostaen, että siviilejä tulee suojella kansainvälisen humanitaarisen lain ja kansainvälisten ihmisoikeuslakien mukaisesti, […] [p]eräänkuulutamme välitöntä, kestävää ja ylläpidettävää humanitaarista aselepoa, joka johtaa vihollisuuksien lopettamiseen”. Näin todettiin YK:n yleiskokouksen hätäistunnossa 26. lokakuuta hyväksytyssä päätöslauselmassa. Ihmisoikeus- ja tasa-arvotyötä ulkopolitiikassaan painottava Suomi äänesti päätöslauselman kohdalla häpeällisesti tyhjää.
Israelin saartamalta Gazan kaistalta käsin toimiva äärijärjestö Hamas toteutti lauantaina 7. lokakuuta Israelin alueille kohdistuneen terrorististen hyökkäysten sarjan, jossa se tappoi ja otti panttivangiksi satoja siviilejä. Israel vastasi Hamasille julistamalla sodan ja käynnistämällä Gazaan kohdistuvan, ennennäkemättömän tuhoisan ohjusiskujen sarjan. Israelin hyökkäys on yksi useista, joita se on Gazaan viime vuosina kohdistanut. Hyökkäys jatkuu edelleen lähes neljä viikkoa myöhemmin ja on viime päivinä kehittynyt ohjusiskujen ohella maaoperaatioksi Gazan alueella. Samaan aikaan Israelin miehittämällä Länsirannalla israelilaisten sotilaiden ja siirtokuntalaisten väkivalta palestiinalaisia kohtaan on kasvanut entisestään. Miehityksen ja sorron alla eläville palestiinalaisille tilanne on ollut kestämätön jo pitkään, mutta nyt myös alueellisen eskalaation riski on suuri.
Sekä Hamasin että Israelin iskujen kohteina ovat olleet siviilit. Kuluneiden neljän viikon aikana Israel on ampunut Gazaan tuhansia ohjuksia, jotka ovat osuneet esimerkiksi sairaaloihin, kouluihin, pakolaisleireihin ja muihin siviilikohteisiin. Israel on tuhonnut siviilien elämälle välttämätöntä infrastruktuuria surutta. Muun muassa The Guardian on julkaissut satelliittikuvia, jotka näyttävät Israelin pommitusten aiheuttaman äärimmäisen tuhon Gazassa. YK:n tietojen mukaan noin 1,4 miljoonaa Gazan palestiinalaista eli 62 % alueen väestöstä on joutunut jättämään kotinsa Israelin toimien seurauksena. Palestiinan terveysministeriön julkaisemien tietojen mukaan Israelin iskut ovat tappaneet neljässä viikossa 9061 palestiinalaista. Todellinen kuolleiden määrä on varmasti suurempi, sillä pommitusten uhreja löytyy jatkuvasti sortuneiden rakennusten alta. Israelin raportoinnin mukaan Hamasin iskut ovat puolestaan tappaneet noin 1400 israelilaista.
Sodan oikeussäännöt velvoittavat siviilien suojeluun
Siviileihin kohdistuva väkivalta on paitsi itseisarvoisesti myös kansainvälisen lain nojalla tuomittavaa. Sodalla on säännöt, jotka määritellään kaikkia valtioita velvoittavissa Geneven yleissopimuksissa ja niiden lisäpöytäkirjoissa. Ne määräävät, että aseellisissa selkkauksissa on noudatettava erottelun periaatetta. Tämä tarkoittaa, että sotilaalliset kohteet ja siviilikohteet on erotettava toisistaan, eikä väkivaltaa saa kohdistaa siviilikohteisiin. Sekä Hamas että Israel ovat rikkoneet näitä periaatteita. Geneven neljännessä yleissopimuksessa todetaan esimerkiksi, että ”siviilisairaaloihin […] ei missään olosuhteissa saa kohdistaa hyökkäystä”. YK:n tietojen mukaan Israel on tälläkin viikolla pommittanut ainakin kolmea sairaalaa tai niiden lähialueiden asuinrakennuksia. Myös siviilien asuttamat pakolaisleirit ovat olleet Israelin iskujen kohteina.
Sodan oikeussääntöjen velvoittama siviilien suojelu tarkoittaa myös siviilien perustarpeiden täyttymisen ja lääkinnällisen avun saamisen takaamista. Geneven sopimusten ensimmäinen lisäpöytäkirja määrittää, että miehittäjävaltion – tässä tapauksessa Palestiinaa Länsirannalla miehittävän ja Gazassa saartavan Israelin – ”velvollisuus on varmistaa, että miehitetyn alueen siviiliväestön lääkintätarpeet jatkuvasti tyydytetään”. Israel on saartanut Gazaa vuodesta 2007 lähtien, kontrolloiden kaikkea sen rajoilla tapahtuvaa liikennettä. Viimeisen neljän viikon aikana Israel on tiukentanut saartoa niin, ettei edes siviilien kannalta elintärkeää humanitaarista apua päästä toimittamaan alueelle tarvittavissa määrin. Israel on esimerkiksi katkaissut sähkön ja polttoaineen toimituksen Gazaan. Myös juomakelpoinen vesi on alueen siviileiltä käytännössä loppu. Israel rankaisee toimillaan kollektiivisesti kaikkia Gazan yli 2 miljoonaa asukasta, joista valtaosa on konfliktiin täysin syyttömiä siviilejä. Lisäksi on ilmeistä, etteivät Israelin iskut palestiinalaisia siviilejä kohtaan ole mittaluokaltaan perusteltavissa. Niinpä Israel rikkoo hyökkäyksillään myös Geneven sopimusten suhteellisuusperiaatetta, joka kieltää kaiken turhan kärsimyksen aiheuttamisen.
Hamasin terroristiset iskut israelilaisia siviilejä kohtaan ovat yhtä lailla tuomittavia kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen vedoten. On kuitenkin tärkeä huomioida, että Israelin ja Palestiinan tilanteessa kyse ei ole tasavertaisten osapuolten välisestä konfliktista. Kyse on epäoikeudenmukaisesta asetelmasta, jossa palestiinalaiset ovat olleet Israelin miehityspolitiikan kohteina ja laittoman asutuskolonialistisen projektin uhreina vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi Hamas on syntynyt juuri tässä kontekstissa. Se ei tietenkään oikeuta terroriin tai siviileihin kohdistuvaan väkivaltaan. Vuosikymmeniä jatkunut väkivalta ja eristämispolitiikka on kuitenkin otettava huomioon kokonaistilannetta tarkasteltaessa ja ratkaisuja etsittäessä.
Israel rikkoo kansainvälistä oikeutta Suomen tuella
Kansainvälinen yhteisö kiirehti tuomitsemaan Hamasin iskut terroristisina heti niiden tultua julki. Sama ei kuitenkaan ole toteutunut Israelin vastaavien, palestiinalaisiin siviileihin kohdistuneiden iskujen kohdalla. Vain harva valtio on yksiselitteisesti tuominnut Israelin palestiinalaisiin kohdistaman väkivallan. Sen sijaan useat kansainväliset toimijat ovat asettuneet tukemaan Israelia sen sotatoimissa. Esimerkiksi Israelia vuosittain sotilaallisesti useilla miljardeilla dollareilla tukeva Yhdysvallat ilmoitti pian sodanjulistuksen jälkeen vahvistavansa tukeaan Israelille muun muassa ammustoimituksilla ja siirtämällä laivastoaan lähemmäs Gazaa. Myös Suomi on asettunut linjassa Euroopan unionin kanssa tukemaan Israelin oikeutta puolustaa itseään – kuten tämä Hamasin hyökkäysten jälkeen ilmoitti tekevänsä. Puhe Israelin palestiinalaisiin kohdistamasta väkivallasta ja sen humanitaarisen oikeuden rikkomuksista on kuitenkin Suomessakin jäänyt vähälle.
Suomi on kautta historian suhtautunut Israeliin pääpiirteittäin myötämielisesti – huolimatta sen harjoittamasta laittomasta miehityksestä ja palestiinalaisiin kohdistuvasta sortopolitiikasta. Tämä asenne konkretisoituu muun muassa Suomen ja Israelin asekauppayhteistyössä. Suomi on hankkinut viime vuosina useita asejärjestelmiä Israelista. Edes Gazan viimeaikaiset tapahtumat eivät ole saaneet asiasta päättäviä poliitikkoja kyseenalaistamaan asekauppayhteistyötä, sillä puolustusministeri Antti Häkkänen on kertonut asekauppojen toteutuvan suunnitellusti Suomen ja Israelin välillä.
Häpeällisen jatkeen Suomen politiikka sai 26. lokakuuta järjestetyssä YK:n yleiskokouksen hätäistunnossa, jossa Suomi ei tukenut äänellään välitöntä humanitaarista aselepoa vaativaa päätöslauselmaa. Pääministeri Petteri Orpo ja ulkoministeri Elina Valtonen ovat perustelleet tyhjää ääntä sillä, ettei päätöslauselmassa mainittu Hamasia nimeltä. Päätöslauselmassa kuitenkin tuomittiin kaikki siviileihin kohdistuva väkivalta ja terrorismi, mikä kattaa selkeästi myös Hamasin iskut israelilaisia kohtaan.
Ihmisoikeusrikkomukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden toteutumista rajoittavat toimet on tuomittava riippumatta siitä, kuka niihin syyllistyy. Hamasin iskujen tuomitsemisen lisäksi humanitaarista ulkopolitiikkaansa korostavan Suomen tulisi asettua jyrkästi Israelin ihmisoikeusrikkomuksia vastaan. Suomen tulisi tuomita Israelin väkivalta palestiinalaisia kohtaan yksiselitteisesti ja välittömästi sekä tehdä kaikkensa aselevon aikaansaamiseksi ja humanitaarisen avun saattamiseksi sitä tarvitseville siviileille. Myös pidemmällä aikavälillä Suomen tulisi toimia aktiivisesti Israelin laittoman miehitys- ja sortopolitiikan purkamiseksi esimerkiksi katkaisemalla kaikki tätä toimintaa tukeva yhteistyö Israelin kanssa.
Jasmin Paananen
Kirjoittaja on Lähi-idän tutkimuksen maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa ja työskentelee Sadankomitealla koulutuskoordinaattorina.
Blogien tekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä edusta Sadankomitean virallista näkemystä.