Naton sotilastoiminnan vaikutukset rauhanajan siviiliyhteiskuntaan on pidettävä selvinä

ASIA: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja niihin liittyviksi laeiksi (VN/7659/2023)

Rauhanjärjestö Suomen Sadankomitea kiittää mahdollisuudesta lausua ulkoministeriölle Naton SOFA-sopimuksesta. Kiitämme, että lausunnon antamiselle oli varattu riittävästi aikaa.

Tiivistelmä

Pidämme hyvänä, että hallitus on päättänyt säätää asiasta lain tasoisesti ja laatia useisiin lakeihin selkeyttäviä pykäliä, vaikka itse Naton SOFA-sopimusta on sovellettu jo vuosikymmeniä.

Suurimpana haasteena pidämme keskeisten ihmisoikeuskysymysten käsittelyn siirtämistä myöhemmäksi ja mahdollisesti lakia alempitasoisiin säädöksiin. SOFA-sopimus realisoi liittymisen yhteiseen puolustukseen ja sen myötä on viimeistään nyt otettava kantaa myös vaikeisiin kysymyksiin. Esityksessä olisi hyvä käsitellä enemmän sopimuksen toimimista kriisi- ja poikkeusoloissa sekä perus- ja ihmisoikeuksien turvaamista kaikissa tilanteissa. Tältä osin myös esityksessä olisi hyvä käsitellä myös mahdollisesti myöhemmin solmittavien kahdenvälisten puolustussopimusten vaikutuksia.

SOFA-sopimuksen puitteissa järjestettävää toimintaa on kyettävä valvomaan.

Nato-jäsenyys ja SOFA-sopimus tuovat muille viranomaisille lisätehtäviä, joihin varautumiseen tulee osoittaa etukäteen riittävät resurssit.

Ihmisoikeuksista pidetään kiinni myös haastavissa käytännön tilanteissa

Pidämme hyvänä, että SOFA-sopimuksesta säädetään laintasoisesti. Samoin näemme hyvänä, että luonnoksessa on tuotu esille Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja: ”Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan peruslinja on jatkossakin vakaa ja ennustettava. Linjan perustana ovat oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja demokratia.” (s. 35). Juuri tästä syystä hallituksen esitysluonnoksessa ihmisoikeuksien turvaamista koskevat perustelut ja vaikutuksien arvioinnit eivät ole riittävän selkeitä.

Perus- ja ihmisoikeusvaikutusten kohdistuminen riippuu paljon käytännössä siitä, mitkä Naton jäsenvaltiot toimivat Suomessa ja missä määrin ja toisaalta siitä, kuinka paljon Suomi lähettää omia joukkoja muihin maihin. [—] Vaikutukset kohdistuvat joka tapauksessa pieneen rajattuun henkilöjoukkoon.” (s. 40)

Näemme tarpeelliseksi, että edellä mainitussa kohdassa selkeytetään viitattuja vaikutusten arviointeja; mitä perus- ja ihmisoikeusvaikutuksista tarkoitetaan, mihin Naton jäsenvaltioihin riskit erityisesti liittyvät ja mistä henkilöjoukosta puhutaan. Selkeyttäminen on tarpeen myös siksi, että myöhemmin tehtävät kahdenväliset puolustussopimukset voivat tuoda poikkeuksia SOFA-sopimuksessa sovittiin. Niiden sopimusten arvioinnissa tullaan käyttämään tätä hallituksen esitystä, jonka takia tässä tulee olla mahdollisimman kattavat ja perusteelliset arviot.

Toivomme, että hallituksen lopullisessa esityksessä esitetään vedenpitävät oikeudelliset keinot, joilla ihmisoikeuksien toteutuminen turvataan eikä luonnoksen mukaisesti jätetä niitä myöhemmin – mahdollisesti – tehtävän lakia alempitasoisen sääntelyn varaan. Kyse on viime kädessä esimerkiksi siitä, että sallimmeko kuljettaa ihmisiä Suomesta tuomittavaksi kuolemaan tai miten turvaamme suomalaisten ammattisotilaiden ja reserviläisten ihmisoikeudet ja mahdollisuuden saada reilu oikeudenkäynti heidän palvellessaan ulkomailla.

Kaikki Naton jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan kaikkien samojen ihmisoikeusvelvoitteiden osapuolia.” (s. 40) Tässä kohdassa olisi hyvä arvioida, missä ihmisoikeusvelvoitteissa erot ovat ja millaisia vaikutuksia sillä olisi. Vaadimme Suomen työskentelevän aktiivisesti sen eteen, että kaikki Naton jäsenmaat saadaan mukaan länsimaisiin arvoihin eli keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin tai toimimaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti.

Hallituksen esityksen luonnoksesta ei käynyt ilmi, miten sen vaikutuksia on arvioitu kansallisten 1325- ja 2250-toimintaohjelmien mukaisesti. Suomi on sitoutunut kyseisiin päätöslauselmiin ja niiden toteutuminen tulee turvata myös SOFA-sopimuksen käsittelyn osalta.

Suomalaisten oikeudet rikosten uhreina ja asianomistajina tulee turvata. Tämä koskee myös maanomistajien oikeuksien turvaamista. Oikeusvaltioperiaatteen sekä siviilien ja kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi on oltava selkeät etukäteen mietityt ja laaditut prosessit. Esimerkiksi osoittaessaan mieltä suomalaiset rauhan- ja ympäristöaktivistit voivat joutua suoraan kosketukseen ulkomaisten sotilasjoukkojen kanssa.

Pidämme hyvänä, että luonnoksessa oli nostettu tekijöitä, jotka voivat estää suomalaisten uhrien mahdollisuutta saada oikeutta. Olemme samaa mieltä, että haasteen ajaminen lähettäjävaltiossa on lähinnä teoreettinen. Vaikeuttavien tekijöiden listaan on mahdollista lisätä taloudelliset resurssit, koska ilman niitä oikeudenhakeminen lähettäjävaltiossa ei käytännössä ole mahdollista. Sopimuksessa täytyy silti turvata rikoksen uhrin mahdollisuus saada oikeutta, koska koko Natoon liittymisen ajatus oli turvata oikeusvaltion toteutuminen kaikissa olosuhteissa eikä siitä tule silloin luopua Natonkaan kohdalla.

Terveydenhuollon ja muiden viranomaisten resurssien turvaaminen

Luonnoksessa oli tuotu esille byrokratian karsimista ja sitä olisi voinut tehdä rohkeammin. Esimerkiksi viittauksessa Ruotsin malliin ulkomaisten joukkojen sotilas- ja siviilihenkilöstön työ- ja oleskeluluvista luopumisesta (s. 38) ei otettu selkeästi kantaa, ollaanko samaa ehdottamassa Suomeen.

Suomalaisessa laajan turvallisuuden ja kokonaismaanpuolustuksen mallissa lähtökohtana on muiden viranomaisten osallistuminen omalla sektorillaan kriisi- ja poikkeusolojen toimintaan. Silti sotilas- ja siviilitoiminnan väliset rajat tulee pitää selkeinä eikä sotilaallisen toiminnan tehtäviä tule sälyttää siviilisektorille.

Jos Nato-jäsenyyden myötä Suomeen tulevien joukkojen määrä lisääntyy merkittävästi, voi tämä merkitä myös Suomeen saapuvien joukkojen terveyspalveluiden tarpeen lisääntymistä. Vaikutukset kohdistunevat alueellisesti vaihtelevasti riippuen sitä, missä päin Suomea pidetään harjoituksia tai jos Suomeen tulee tietylle alueelle joukkoja pidemmäksi aikaa.” (s. 39)

Hallituksen luonnoksessa on esitetty SOFA-sopimuksen toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen terveydenhuollolle, poliisille ja oikeuslaitokselle (s. 36–39), mutta tätä ei voida pitää riittävänä. Terveydenhuollon, poliisin ja oikeuslaitoksen resurssit ovat nykyisellään ja tulevien säästöjen takia äärimmäisen tiukoilla. Ne eivät riitä suomalaisten oikeuksien turvaamiseen, minkä takia näitä samoja resursseja ei ole jaettavaksi rauhanaikana ulkomaisille sotajoukoille. Sitä varten tulee osoittaa etukäteen erilliset, riittävät ja tarvittavan erityisosaamisen varmistavat resurssit. Tästä syystä pidämme tärkeänä, että esitys kytketään valtion talousarvioon ja puolustusmäärärahoista siirretään tarvittavat resurssit terveydenhuoltoon, poliisille ja oikeuslaitokselle. Tällöin myös alueelliset vaikutukset voidaan arvioida selkeämmin. Edellä mainitut menot tulee laskea osaksi puolustusmenoja, koska ne aiheutuvat sotilaallisen maanpuolustuksen järjestämisestä.

Valvonnan järjestäminen

Hallituksen esityksen luonnoksessa ei tuotu esille, kuinka SOFA-sopimuksen alla tapahtunutta toimintaa valvotaan. Kuka valvoo, tutkii ja raportoi sekä kenelle, kun kysymyksessä on suomalaiseen yhteiskuntaan tai Suomeen kohdistuvat väärinkäytösepäilyt, rikkomukset tai rikokset? Entä, miten varmistumme, että suomalaiseen demokratiaan keskeisesti kuuluvan julkisuusperiaatteen toteutumisesta? Esityksestä jää kuva, että valvonta on puolustushallinnon vastuulla. Parhaillaan on meneillään uudistus laista sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa. Sen yhteydessä käydyssä keskustelussa valtion viranomaiset itse ovat muistuttaneet, etteivät puolustusvoimat ole oikea taho tutkimaan omia rikoksiaan. SOFA-sopimuksen perusteella tapahtuvan toiminnan valvonta ja sen läpinäkyvyys tulee ottaa huomioon esityksessä. Lehdistön sekä kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten tiedonsaantioikeus täytyy turvata.

Ilmasto- ja ympäristövaikutukset

Kasvihuonekaasujen ja muiden ilmapäästöjen lisääntyminen arvioidaan vähäisiksi” (s. 42). Sotilastoiminta aiheuttaa Scientists for Global Responsibility, 2020 raportin mukaan noin 5,5 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Se on siten yksi suurimmista päästävistä teollisuudenaloista. Suomi on sitoutunut Kioton ja Pariisin ilmastopimuksiin sekä velvollinen raportoimaan kansalliset päästönsä YK:lle (United Nations Framework Convention on Climate Change). Raportointia seuraavan Conflict and Environment Observatoryn raportin mukaan Suomen raportointi on heikko. Se ei sisällä riittäviä tietoja sotilastoiminnan päästöistä kuten sotilasliikenteestä. Sama koskee useita muita Nato-maita. Mielestämme hallituksen esityksessä tulisi avata, mihin arvio vähäisistä päästöistä perustuu, kun päästöjä tai tulevaa harjoitustoimintaa ei ole tiedossa?

Julkisuudessa on esitetty, että Suomen laajat harjoitusalueet kuten vapaa ilmatila Pohjois-Suomessa tulevat houkuttelemaan Nato-maita harjoittelemaan Suomeen. Saaristoluonto ja arktinen alue ovat aivan eri tavoin herkkä nimenomaan sotilasilmailusta ja sotilasliikenteestä aiheutuville päästöille kuin jotkin toiset luontotyypit. Esityksessä oli todettu vaikutusten kohdentuvan määrätyille alueille ja arvioinnissa olisi tullut huomioida nimenomaan alueelliset vaikutukset. Tämä koskee myös luonnon monimuotoisuuden, pohjavesien ja suojelualueiden turvaamista sotilastoiminnan vaikutuksilta.

Ilmastopäästöjen vähentämiseen tulee pyrkiä jokaisella yhteiskunnan sektorilla. Päästöjen vähäisen kasvun toteaminen ei riitä SOFA-sopimuksessa, vaan on esitettävä myös keinoja ja tavoitteita päästöjen kasvun torjumiseksi ja sekä vähentämiseksi.

Yhteenveto

Kokonaisuudessaan on hyvä, että sopimuksessa mainituista asioista sovitaan. Olemme kuitenkin huolissamme siitä, että jotkin olennaiset asiat, kuten ihmisoikeuskysymykset, ympäristö- ja ilmastovaikutusten arviointi ja päästöjen vähentäminen sekä, rikosten uhrien mahdollisuudet saada oikeutta, on jätetty määrittelemättä riittävällä tarkkuudella. Lakiesityksestä ei käy lainkaan ilmi, kuinka sopimuksen toteuttamista koskeva valvonta ja läpinäkyvyys aiotaan järjestää. Median, kansalaisten ja järjestöjen tiedonsaantioikeus on turvattava.

SOFA-sopimuksen varjolla ei voi heikentää ihmisoikeuksien toteutumista. Päästövähennystavoitteiden tulee näkyä myös osana arviointia. YK:n päätöslauselmien 2250, nuoret, rauha ja turvallisuus sekä 1325, naiset rauha ja turvallisuus toteutuminen tulee huomioida osana SOFA-prosessia.

SOFA-sopimuksesta aiheutuu väistämättä budjettivaikutuksia Suomelle ja hyvinvointialueille. Nämä budjettivaikutukset tulee ennakoida ja menot laskea osaksi Suomen puolustusmenoja, sillä SOFA-sopimus on seurausta Suomen puolustuksen järjestämisestä.

Sopimus ei saa heikentää lehdistön mahdollisuutta saada tietoa ja tehdä kriittistä yhteiskunnallisia asioita käsittelevää journalismia. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen tiedonsaanti on myös turvattava. Sopimuksen on tähdättävä laajaan avoimuuteen ja julkisuuslain normien säilyttämiseen.

Olemme huolissamme myös kansalaisten mahdollisuudesta saada oikeutta, jos he joutuvat vieraan vallan sotilaan tai työntekijän tekemän rikoksen uhriksi. Mikäli yksilöllä ei ole mahdollisuutta hakea oikeutta vieraiden maiden oikeusasteissa, tulee valtion tehdä kaikkensa, jotta oikeus toteutuu. Samalla täytyy pitää huolta ihmisoikeuksista, kuten esityksessä on todettu, kaikkien Nato-maiden ihmisoikeustilanne ei ole yhtä hyvä. Suomen täytyy tehdä osansa siinä, että ihmisiä ei lähetetä saamaan tuomiota maihin, missä heidät voidaan tuomita kuolemaan tai missä on riskinä, että oikeuskäsittely ei ole reilu.


Lausunnon pyytäjä: Ulkoministeriö