Muutaman valtion hidastaessa neuvottelujen etenemistä enemmistö kannattaa robottiaseiden kieltoa. On vain ajan kysymys, milloin sopimusneuvottelut alkavat – YK:n seinien sisällä tai niiden ulkopuolella.
Viimeisimpiä YK:n autonomisia asejärjestelmiä koskevia asiantuntijakeskusteluja (GGE) varjosti Ukrainan sota. Venäjä piti pakotteiden aiheuttamaa lentokieltoa syrjivänä, koska Venäjän koko delegaatio ei päässyt paikalle, ja onnistui näin pysäyttämään keskustelut alkuunsa. Ei ole ihme, että tällaisten lähtökohtien jälkeen tulokset jäivät laihoiksi.
Tämä ei sinänsä ollut yllätys. Diplomaattiset keskustelut robottiaseista ovat junnanneet paikallaan jo pitkään. Kahdeksan vuoden jälkeen olemme alkupisteessä, kuulemassa ehdotuksia autonomisten aseiden normatiivisen ja operationaalisen viitekehyksen kehittämiseen.
Neuvottelujen todellinen luonne
Samalla kun Suomi teki päätöksen historiansa suurimmasta investoinnista aseisiin hankkimalla 64 F35-hävittäjää, muun maailman katse kääntyi Geneveen. Joulukuussa 2021 käytiin YK:n tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen (CCW) asiantuntijakokoukset (GGE), joissa valtioiden oli tarkoitus sopia työskentelyn jatkosta seuraavalla viikolla käynnistyvää tarkastelukonferenssia varten.
Kyseessä on siis valtioiden väliset diplomaattiset keskustelut, joissa aiheena on muun muassa autonomiset asejärjestelmät eli tuttavallisemmin robottiaseet tai tappajarobotit.
Osallistuin Palais des Nations -tiloissa järjestettyihin keskusteluihin kansalaisjärjestön edustajana osana Stop Killer Robots -verkostoa. Viestimme valtioille oli selvä: on aika sopia neuvotteluiden aloittamisesta oikeudellisesti sitovan sopimuksen syntymiseksi. Mikään vähemmän kunnianhimoinen lopputulos ei riitä vastaamaan autonomisten asejärjestelmien herättämiin uhkiin.
Sopimuksen tulee sisältää yleinen velvoite säilyttää ihmisellä kontrolli voimankäyttöön. Sen tulee kieltää sellaiset asejärjestelmät, joissa ihminen on aseenkäytön kohde mutta joita ihminen ei kontrolloi. Lisäksi tarvitaan positiivisia velvoitteita ja säätelyä niiden järjestelmien varalle, joita ei kielletä. Vain näin voidaan varmistaa, ettei koneelle anneta lupaa tappaa.
Asiantuntijatyöllä kaikki edellytykset onnistua
Joulukuun asiantuntijakokouksen tarkoituksena oli päättää työ antamalla suositukset täysin autonomisten aseiden “normatiivisen ja operationaalisen viitekehyksen kehittämiseen”. Tätä työtä lähdettiin tekemään puheenjohtaja Marc Pecsteenin johdolla. Suositukset oli tarkoitus saada valmiiksi ennen kuudetta tarkastelukonferenssia. Lähtökohdat olivat hyvät: puheenjohtajan taustapaperi puhui mandaatista välineen neuvottelemiselle, myös ihmiskontrolli ja kohteiden itsenäinen valinta sekä hyökkäys olivat mukana määritelmässä.
Monet valtiot, kuten Suomi, ilmaisivat yleisen tukensa puheenjohtajan ehdotukselle. Suositus ”neuvotella väline” sopi monille, koska se voi sisältää joko oikeudellisesti sitovan välineen tai poliittisen julistuksen.
Useat valtiot kehottivat kunnianhimoisempiin lopputuloksiin, toiset, kuten Suomi, olivat pääasiassa tyytyväisiä puheenjohtajan luonnostelemaan mietintöön. Löytyi myös valtioita, jotka vastustivat kaikkea neuvottelemista.
Kunnianhimoisimmat tavoitteet koskivat neuvottelujen aloittamista oikeudellisesti sitovasta välineestä, mikä pitää sisällään autonomian sääntelyä asejärjestelmissä sekä kielloin että positiivisin velvoittein.
Lopulta kourallinen valtioita, mukaan lukien Venäjä, Israel, Intia, Australia ja Yhdysvallat hylkäsivät puheenjohtajan mietinnön sekä keskeiset ehdotukset mennä keskusteluissa eteenpäin. Tämä tapahtui asiantuntijakokousten viimeisenä päivänä ja tarkastelukonferenssiin lähdettiin lopulta ilman mandaattia. Tuloksena oli siis: ei suosituksia normatiiviselle ja operationaaliselle kehykselle tai jatkotyölle.
- Asiantuntijakokousten epäonnistumiset löytyvät pähkinänkuoressa täältä.
Historiallinen tilaisuus kieltää robottiaseet romuttuu
Tarkastelukonferenssiin lähdettiin toiveikkain mielin, vaikka muutama robottiaseita jo kehittävä valtio vesittikin asiantuntijakokousten tavoitteet jatkotyölle.
Konferenssin ensimmäisinä päivinä me kansalaisjärjestöjen edustajat uskoimme vielä valtioiden tilaisuuteen näyttää, että CCW on oikea väylä vastaamaan autonomisten asejärjestelmien aiheuttamiin huoliin. Vaativathan enemmistö valtioista ja yleisö palatsin salien ulkopuolella oikeudellisesti sitovaa välinettä säätelemään autonomiaa asejärjestelmissä.
Kansalaisjärjestöjen ohella kuulimme viikon aikana rohkaisevia puheenvuoroja useilta valtioilta. Uusi-Seelanti kannattaa sopimusta autonomisten aseiden kieltämiselle, siviilien suojelemiseksi. Sitoutumattomien maiden liike (NAM) ajaa oikeudellisesti sitovaa sopimusta, koska on valtioiden vastuulla varmistaa, että teknologia ei uhkaa ihmisyyttä ja turvallisuutta.
Joulukuussa muodostunut 13 valtion ryhmittymä (Argentiina, Costa Rica, Ecuador, El Salvador, Kazakstan, Nigeria, Panama, Peru, Filippiinit, Sierra Leone, Palestiina, Uruguay ja Guatemala) ilmaisi ajavansa oikeudellista välinettä autonomisten aseiden kieltämiseksi. Merkittävää heidän esityksessään on, että siinä vaaditaan sekä kieltoja että positiivisia velvoitteita joiden ytimessä on merkittävä inhimillinen kontrolli sekä tappava-määreen poistaminen kuvauksesta, kun puhutaan autonomisista järjestelmistä.
Itävalta piti edistyksellisen kantansa sopimuksen tukijana. Itävallan delegaation sanoja lainatakseni: “Kaikki mikä on teknologisesti mahdollista, ei ole laillisesti tai eettisesti hyväksyttävää.”
Euroopan unioni oli yhtenäinen keskusteluissa: kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta kiinnipitäminen, ihmisen hallinta aseen käytössä ja jonkinlaiset rajoitukset nousivat esiin jäsenvaltioiden puheissa. Se, mitä tämä yhtenäinen linja konkreettisesti merkitsee, jää vielä nähtäväksi.
Kaikesta edistyksestä huolimatta myös tarkastelukonferenssi päättyi pettymykseen. Jälleen muutama vahvasti militarisoitunut ja autonomisia aseita jo kehittävä valtio, kuten Venäjä ja Yhdysvallat, onnistui puskemaan kehitystä taaksepäin vedoten konsensusperiaatteeseen. Konsensusperiaatteen tarkoituksena on pyrkimys yhteisymmärrykseen niin, että kaikki osapuolet voivat hyväksyä työn tulokset.
Oikeudellisesti sitova väline tai edes normatiiviset ja operationaaliset puitteet jäivät haaveeksi: Valtiot onnistuivat ainoastaan sopimaan 10 lisäpäivästä asiantuntijakeskusteluille vuonna 2022.
- Yhteenveto mandaattiehdotuksista löytyy täältä.
Työtä on tehty paljon, joten paikalla olevien pettymys tarkastelukonferenssin tuloksiin oli käsiin kosketeltavan suuri. Työ ei kuitenkaan lopu tähän. Näimme paljon kehitystä joulukuussa, ja nyt vain huomasimme, että valtioiden kyvyttömyys sopia neuvottelujen aloittamisesta merkitsee sitä, että CCW-prosessi ei pysty tarjoamaan vastauksia robottiaseiden aiheuttamiin huolenaiheisiin. Tämä oli tavallaan viimeistään herätys siihen, että CCW ei ole ainoa areena keskustelulle.
CCW ei kuitenkaan katoa, vaan jatkaa työtään vielä tänäkin vuonna. Kansalaisjärjestöinä meidän on edelleen tärkeää seurata keskusteluja ja vaikuttaa, jotta valtiot kantavat vastuunsa inhimillisen kontrollin säilyttämisestä päätöksenteossa.
Suomi neuvotteluissa
Asiantuntijakokouksissa Suomi painotti yhteisten pelisääntöjen sopimisesta, jotta lopputuloksena saavutetaan vahva mandaatti pohjaksi jatkokeskustelulle. Tarkastelukonferenssin puheissa Suomi ilmaisi myös tukevansa kansainvälistä autonomisten aseiden sääntelyä, koska laillista ja eettistä harkintaa ei voi siirtää aseille. Puheissa korostui kansainvälinen humanitaarinen oikeus.
Suoraa tukea sopimusneuvotteluille ei silti kuultu, vaikka näenkin edistyksenä sen, että Suomi oli mukana yhteisessä lausunnossa muun muassa sopimusta kannattavien Itävallan ja Uuden-Seelannin kanssa.
Siinä valtiot ilmaisivat syvän pettymyksensä työn tuloksiin. Lisääntynyttä ymmärrystä autonomisista aseista ja niihin liittyvistä huolenaiheista ei onnistuttu muuttamaan konkreettisiksi askeliksi eteenpäin. Lausunnossa todettiin, että “autonomiset asejärjestelmät, joita ei voida käyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti, ovat tosiasiassa kiellettyjä ja niiden käyttö on estettävä”.
Yhteisessä lausunnossa tuotiin esille myös asian kiireellisyys, teknologian kehityksen nopea tahti ja romutettu toive selkeämmästä ja kunnianhimoisemmasta mandaatista tulevalle työlle. Silti työtä halutaan jatkaa CCW:n sisällä, vaikka myös konsensusperiaatteen väärinkäyttäminen nostettiin esille.
Monet Suomen linjauksista, kuten humanitaarisen oikeuden korostaminen ja se, että säilytetään aina ihmisellä päätäntävalta, ovat linjassa meidän kampanjamme kantojen kanssa. Erona on keinot näiden asioiden toteutumisen varmistamiseen: me haluamme sopimuksen, Suomelle riittää poliittinen julistus. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka ilmaistu pettymys joulukuun tarkastelukonferenssin tuloksiin näkyy Suomen toiminnassa. Joko mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen on ajankohtaista?
Venäjän hyökkäys Ukrainaan loi kolhun kansainväliseen sopimusjärjestelmään. Tämän ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa suurvaltojen pillin mukaan tanssimista, vaan järjestelmän vahvistamista. Sotaa vastustava maailma on nyt yhtenäisempi kuin koskaan. Konsensuksen ja kompromissien ei pitäisi tarkoittaa harvojen valtaa vaan kaikkien huomioimista. Nyt enemmistö jää syrjään. Suomenkin on löydettävä rohkeutta tukea sopimusta nyt, kun meillä on vielä mahdollisuus toimia – ennen kuin nämä asejärjestelmät ovat todella käytössä.
Olisi toivottavaa, että Suomen linja seuraisi ennemmin ulkoasiainvaliokunnan kommenttia selontekoon, missä selkeäksi tavoitteeksi määritellään ”täysin autonomisten asejärjestelmien kieltäminen ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen syntyminen”.
Miksi emme halua aseistaa koneita?
Nykysodissa ei ammuta, vaan tapetaan etäältä. Miinan jättäjä ei välttämättä koskaan näe uhriaan. Napin painallus ruudun takana on helpompaa kuin silmiin katsominen. Kohta propagandaakaan ei tarvita, kun itsenäisesti toimivat tappajarobotit vievät viimeisetkin rippeet ihmisyydestä. Tappaminen muuttuu helpommaksi, kun ihmisen ei tarvitse osallistua siihen. Inhimillisen hyvyyden merkitys vähenee siinä vaiheessa, kun kone tekee päätöksen elämästä ja kuolemasta.
Mitä väliä ihmisen hyvällä on siinä vaiheessa, kun kone tekee päätöksen elämästä ja kuolemasta? Teoillamme on väliä. Voimme valita, ettemme salli tulevaisuutta, jossa ihminen on pelkistetty ykkösiksi ja nolliksi. Stop Killer Robots toimii, jotta emme ylitä sitä moraalista rajaa, jossa luovutamme ihmisyytemme koneen käsiin. Jokainen meistä voi tehdä osansa.
Historioitsija ja kirjailija Rutger Bregman sanoo Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa (2019) kirjassa negatiivisista kohtaamisiin liittyvistä kokemuksista: “Paha on vahvempi, mutta hyvää on enemmän.” Sama pätee tässä: sotateollisuus on suuri, mutta meitä rauhan edistäjiä on enemmän. Vaikka muutama valtio onnistuisi hidastamaan neuvotteluita, enemmistö kannattaa robottiaseiden kieltoa. On vain ajan kysymys, milloin sopimusneuvottelut alkavat – YK:n seinien sisällä tai niiden ulkopuolella.
Rauhantyö on pitkäjänteistä. Nyt jos koskaan on aika tunnistaa aseidenriisuntasopimusten ja ennaltaehkäisyn tärkeys.
Onko robottiasekeskustelu sinulle aiheena uusi? Jos olet kiinnostunut lukemaan lisää siitä, mitä ovat autonomiset asejärjestelmät ja miksi ne pitäisi kieltää, pääset tutustumaan aiheeseen tästä.
