Asekauppa on tuottoisa bisnes. Tämä ei ole uutta tietoa – sotateollisella kompleksilla, sotatarvikkeiden ja palvelujen verkostolla – on ollut paljon vaikutusvaltaa jo hyvin pitkään. Asevarustelu- ja kauppa ovat erittäin oleellinen osa sitä. On kuitenkin aika ajoin syytä miettiä, milloin asekauppa ei ole vain ”hyvää bisnestä”. Erityisen tärkeää tätä on pohtia, jos sen avulla tehdään törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia.
Saudi-Arabia on maailman suurin aseiden ostaja. Saudi-Arabia ja sen johtama koalitio on myös ollut mukana Jemenin kansainvälistyneessä kriisissä vuodesta 2015 lähtien. YK:n ihmisoikeusneuvosto on monessa eri raportissaan todennut, että Saudi-Arabian johtama koalitio on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin, kuten rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin.
On kuitenkin syytä muistaa, että monet länsimaat ovat syvästi kietoutuneet Jemenin konfliktiin välillisesti. The Guardian uutisoi jo vuonna 2018, että eräässä Saudi-Arabian pommi-iskussa kuoli 40 lasta: kohteena oli koulubussi. Pommi oli valmistettu Yhdysvalloissa. Tämä on vain yksi tapaus, ja vastaavia uutisia löytyy useita. Saudi-Arabian koalitio on kohdistanut ilmaiskuja siviilikohteisiin, kuten kouluihin ja sairaaloihin.
YK:n ihmisoikeusneuvosto on todennut tiettyjen länsimaiden (mm. Iso-Britannia ja Ranska) rikkovan kansainvälistä oikeutta asekaupoillaan, sillä esimerkiksi asekauppasopimus (Arms Trade Treaty, ATT) kieltää aseiden myynnin sellaisille maille, joiden epäillään käyttävän niitä ihmisoikeusrikoksiin. Sekä Iso-Britannia että Ranska ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet sopimuksen, mutta Yhdysvallat on jättäytynyt sopimuksen ulkopuolelle – tämä toki on problemaattista, kun ottaa huomioon sen, että kyseinen maa on suurin aseiden valmistaja. Tämä länsimaiden asekauppa on jälleen syytä nostaa tapetille, sillä noin kuukausi sitten uutisoitiin, että Iso-Britannia jatkaa asekauppojaan Saudi-Arabian kanssa.
Yhteiset pelisäännöt eivät pelkästään siis riitä. On äärimmäisen tärkeää, että pelaajat myös todella sitoutuvat niihin sääntöihin, joista on sovittu. Esimerkiksi hyvin suuri osa Euroopan maista on sitoutunut asekauppasopimukseen, mutta tätä ei selkeästi noudateta. On keskeistä ymmärtää, että kansainvälinen laki luo kansainvälisille suhteille viitekehyksen, minkä rajoissa maat voivat operoida. Jos kansainvälistä lakia rikotaan, sillä pitäisi olla myös selkeät rikosoikeudelliset seuraamukset.
Olisi naiivia ajatella, että maat, jotka ovat aktiivisesti mukana aseellisessa konfliktissa, ostavat aseita vain omiin varastoihinsa tai paraateihin: varsinkin jos on aikaisempaa näyttöä, että konfliktissa ei noudateta sodankäynnin sääntöjä, kuten siviili- ja sotilaskohteiden erottelua. Näillä aseilla tehdään potentiaalisia ihmisoikeusrikkomuksia. On siis syytä miettiä, milloin liikevoitto on tärkeämpää kuin ihmishenki.
Sini, kevään 2021 rauhanlähettiläs
