Nato-jäsenyys oli tarvittava avain sotilaalliseen liittoutumiseen Yhdysvaltojen kanssa. Puolustusyhteistyösopimus antaa Yhdysvaltojen asevoimille oikeuden perustaa Suomeen sotilasalueita, jonne suomalaisilla ei ole asiaa. Sopimus tulee julkiseksi vain noin viikkoa ennen sen allekirjoittamista Yhdysvaltojen kanssa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluva avoin ja kriittinen yhteiskunnallinen keskustelu ei tämän takia ole mahdollista.
Jäsenyyden sotilasliitto Natossa piti tuoda Suomelle turvatakuut, mutta näin ei ollutkaan. Nato-jäsenyyttä kuitenkin tarvittiin liittoutumiseen Yhdysvaltojen kanssa. Yksi maailman suurimmista sotilasmahdeista – ja maailman ydinasevaltioista – pystyy tarvittaessa antamaan Suomelle riittävästi sotilaallista apua. Tämä on nähty myös Ukrainassa, jossa EU:n tai muiden Nato-maiden sotilasapu ei ole riittävä ilman Yhdysvaltoja.
Venäjän helmikuussa 2022 toteuttama laajempi sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan toi sodan pelon Suomessa asuvien pakolaisnuorten tunteisiin ja mieliin. Järjestimme samana vuonna heidän kanssaan Erätauko-menetelmällä keskustelun sodan aiheuttaminen tunteiden käsittelemiseksi. Emme osanneet odottaa, että juuri Yhdysvallat nousisi keskusteluissa esille. Moni oli kotimaassaan nähnyt, kuinka Yhdysvallat käyttää sotilaallista voimaa kovin suuresti piittaamatta maan ihmisistä tai heidän omaisuudestaan. Sotaa paenneet olivat nähneet mitä collateral damage, sivulliset uhrit, todella tarkoittavat. Yhdysvallat myös solmi Afganistanissa ja Irakissa sopimuksia paikallisten sotaherrojen kanssa piittaamatta demokratiasta tai ihmisoikeuksista. Myöhemmin jouduimme oppimaan Yhdysvaltojen käyttäneen EU-maissa sijainneita sotilastukikohtiaan osana ihmisten kiduttamiseen tarkoitettua verkostoaan.
Yhdysvallat antaa turvatakuut silloin, kun se sopii sen omiin intresseihin. Muina aikoina se toimii omilla ehdoillaan. Suomi toivoo ensiksi mainittua, mutta sen pitää oppia elämään myös jälkimmäisen Yhdysvaltojen kanssa. Siksi meidän pitää pystyä keskustelemaan myös liittolaiseemme ja liittolaisuuteen liittyvistä haasteista sekä huonoista puolista. Emme halua ja voi enää olla rähmällään mihinkään ilmansuuntaan.
Liittoutumisen käytännön asioista sovitaan puolustusyhteistyösopimuksella
Naton täysimääräisenä jäsenmaana monet sotilasyhteistyöhön liittyvät asiat tulevat nyt Suomelle ja suomalaisille täysin uutena. Suomen ja Yhdysvaltojen liittolaisuus vahvistetaan puolustusyhteistyösopimuksessa (Defence Cooperation Agreement, DCA). Se ei ole täysin tuntematon peikko, vaan puolustusyhteistyösopimuksia on solmittu kahden valtion välille tuhansia. Yhdysvalloilla on useita DCA-sopimuksia. Ne eivät ole kaikki yksi yhteen, mutta pääpiirteissään samankaltaisia. Yhdysvaltojen Nato-maiden kanssa solmimien puolustusyhteistyösopimuksien pohjana on Naton SOFA. Se on sopimus joukkojen ja kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta toisen Nato-maan alueella. Siinä sovitaan esimerkiksi saako toisen Nato-maan henkilökunta ajaa Suomessa ulkomaisella ajokortilla tai kuka vastaa heidän verotuksestaan tai saavatko he käyttää suomalaisten terveyskeskusten palveluita. Nyt solmittava DCA-sopimus puolestaan on kahdenvälinen sopimus, jonka tarkoitus on sujuvoittaa yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa harjoittelun, mutta ennen kaikkea sotatilanteiden varalta.
DCA-sopimus onkin esitetty julkisuudessa luonnollisena jatkona NATO-jäsenyydelle ja Suomen turvatakuiden varmistamiselle. Toisin kuin kaikille samansisältöinen Nato SOFA-sopimus nyt neuvoteltava DCA on sitova kansainvälinen sopimus, joka vaikuttaa myös Suomen päätäntävaltaan rauhan ja kriisitilanteiden aikana. Sopimuksessa määritellään esimerkiksi yhdysvaltalaisten joukkojen toimintaa, maahantuloa ja aseiden sijoittamista. Lopullinen sisältö selviää kuitenkin vasta, kun Suomen puolustus- ja ulkopoliittinen johto ja eduskunta ovat käsitelleet sopimuksen. Itse sopimus allekirjoitetaan vain viikkoa myöhemmin Yhdysvaltojen kanssa. Median, kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen tiedonsaannin sekä julkisen keskustelun kannalta tämä on pohjanoteeraus.
Sopimusneuvotteluita ei käydä tyhjiössä, sillä Yhdysvallat käy samaan aikaan neuvotteluja Ruotsin ja Tanskan kanssa. Norjalla on jo Yhdysvaltojen kanssa DCA-sopimus, johon usein viitataan Suomen sopimuksen viitekehyksenä. Yhdysvaltojen näkökulmasta keskeistä on varmistaa joukkojen, tukihenkilöstön ja resurssien mahdollisimman sujuva liikkuvuus Naton uudella itärajalla. DCA-sopimus sisältääkin paljon teknisiä muun muassa verotukseen, maahantuloon ja logistiikkaan liittyviä kohtia, jotka helpottavat arkista kanssakäymistä viranomaisten välillä. Käytännössä Yhdysvaltojen sotilailta ja henkilökunnalta ei jatkossa esimerkiksi edellytetä passia tai viisumia heidän saapuessaan Suomeen. Sopimuksen solmimisen edellytyksenä on, että Yhdysvallat voi soveltaa komennuksella oleviin sotilaisiin ja heidän perheenjäseniinsä omaa lainsäädäntöään. Maassa maan tavalla ei enää siis päde.
Saavatko suomalaiset oikeutta ja voidaanko Suomessa tehdyistä rikoksista tuomita kuolemaan
Naton SOFA-sopimuksessa eniten keskustelua on herättänyt kysymys siitä, että minkä maan lakien mukaan Nato-joukkojen sotilaiden Suomessa tekemistä rikoksista tuomitaan. Perustavin kysymys on, että voidaanko Suomessa tehdyistä rikoksista myös tuomita kuolemaan. Kuolemanrangaistuksen kielto on yksi syvimmällä olevista sivistys- ja oikeusvaltio Suomen periaatteista. Nato on esitetty arvoyhteisönä, mutta kuolemanrangaistuksen kohdalla näin ei ole vaan esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmisiä edelleen teloitetaan hirttämällä ja myrkyllä. SOFA-sopimuksen mukaan tuomiovallasta sovitaan tapauskohtaisemmin, kun DCA-sopimuksessa tuomiovalta luovutetaan pysyvästi Yhdysvalloille.
DCA-sopimuksen solmimisen jälkeen lähtökohtaisesti yhdysvaltalaissotilaisiin, heidän perheenjäseniinsä tai joukkoja tukevien yrityksien henkilökuntaan sovelletaan ensi sijassa Yhdysvaltojen rikoslakia. Suomalaisella poliisilla tai oikeuslaitoksella ei ole toimivaltaa, vaikka kyseessä olisi ulkomaalaisen Suomessa suomalaisille tekemä raaka väkivaltarikos tai seksuaalirikos. Kyse ei ole mistään teoreettisesta tapauksesta, vaan ympäri maailmaa yhdysvaltalaissotilaat ovat syyllistyneet näihin rikoksiin niissä maissa, joissa heillä on sotilastukikohtia – kuten kohta Suomessa.
Ja kyllä, Yhdysvalloissa on myös paikoin paljon Suomea ankarampi rikosoikeus eli syyllinen voi joutua istumaan pidempään kuin Suomessa. Tässä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin Yhdysvalloilla on pitkäaikainen käytäntö tapausten sovittelusta rahalla ilman oikeudenkäyntiä. Syytteen ajaminen ja oikeudenkäyminen on Yhdysvalloissa erittäin kallista eivätkä suomalaiset oikeusturvavakuutukset taida sellaista kattaa. Esimerkiksi, jos ajat autolla kolarin yhdysvaltalaisten panssariajoneuvon kanssa tai he aiheuttavat vakavan ympäristövahingon maillasi.
Toiseksi yhdysvaltalaisten sotilaiden tekemät rikokset käsitellään sotilastuomioistuimessa, jossa rangaistukset ovat varsin erilaisia kuin siviilijärjestelmässä. Vakaviin rikoksiin syyllistyneiden sotilaiden tapausten jättämiset tutkimatta ja armahdukset myös syövät uskottavuutta Yhdysvaltojen liittolaisten keskuudessa ja sotilaiden rankaisemattomuus on aiheuttanut ymmärrettävästi tukikohtien vastustusta useissa maissa
Yhdysvallat ei myöskään ole kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n jäsen eikä hyväksy sen toimivaltaa. Tämä on ongelmallista sotatilanteiden kannalta, koska kansainvälisessä rikostuomioistuimessa käsitellään sotarikoksia. Mitä tapahtuisi, jos sotatilanteessa yhdysvaltalaisjoukot ampuisivat ohjuksella väärää taloa ja tappaisivat vaikkapa 30 suomalaista siviiliä?
Ongelmatilanteiden varalta olisikin tärkeää, että keskustelua käydään etukäteen ja sopimukseen tehdään vahvat kirjaukset lakien ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteiden kunnioittamisesta. Norjan DCA-sopimuksessa näin on tehty1, minkä lisäksi tärkeissä rikostapauksissa siirron pyytäminen on mahdollista. Muita huomioitavia kohtia on esimerkiksi siviilihenkilöstön ja alihankkijoiden työntekijöiden rikokset sekä ympäristö- ja ilmastovaikutukset, mikäli alueet saastuvat sotilaskäytön seurauksena.
Ongelmiin pitää varautua ennakolta
Suurimpia DCA-sopimuksen mukanaan tuomia muutoksia on yhdysvaltalaisten joukkojen vapaa liikkuminen, käyttöalueet ja sotilasmateriaalin tuominen sekä varastointi Suomen maaperällä. Sovittujen yhteiskäyttöalueiden lisäksi Yhdysvallat saavat käyttöönsä rajattuja sotilasalueita, joihin vain Yhdysvalloilla on pääsy ja käyttöoikeus. Ennakkotietojen mukaan varsinaisia Yhdysvaltojen sotilastukikohtia ei todennäköisesti olla perustamassa, mutta kysymyksiksi nousee, kuinka laaja läsnäolo on tarpeen ja millaisia rajoituksia asetetaan. Ruotsi on juuri allekirjoittanut DCA-sopimuksen, joka sallii Yhdysvaltojen joukoille pääsyn 17:lle ruotsalaiselle sotilasalueelle. Norjan sopimuksessa vastaavia Yhdysvalloille avattuja alueita oli puolestaan neljä. Tässä yhteydessä on muistutettu, ettei kyse ole pysyvistä tukikohdista. Yhdysvaltojen sotilaat tulevat mitä todennäköisimmin vartioimaan omia sotilasalueitaan 24/7 vuoden jokaisena päivänä. Toki se ei ole ympäri vuoden sama sotilas, mutta varsin pysyvältä se kuitenkin näyttää.
Norjan sopimukseen on tehty erilliset kirjaukset, ettei tukikohtia perusteta eikä mikään sopimuksessa muuta olemassa olevaa periaatteita ydinaseiden, rypäleaseiden ja henkilömiinojen varastointiin sekä käyttämisen kieltoon liittyen. Ruotsin sopimuksessa ydinaseita ei mainita ollenkaan, vaan sopimukseen on sisällytetty ainoastaan tulkinnanvarainen mainita ”tietyntyyppisten aseiden” varastoinnista. Rypälepommien käyttäminen on Suomessa laillista toisin kuin Norjassa, eikä Suomi muutenkaan ole ennalta ilmoittanut sillä olevan jotakin omaa politiikkaa. Suomi on kuitenkin ollut haluton tekemään Nato-jäsenyyden suhteen ennakkorajauksia ydinaseisiin liittyen. Tällä hetkellä Suomen ydinenergialaki kieltää ydinaseisen tuomisen Suomen maaperälle, mutta näiden kohtien sisällyttäminen DCA-sopimukseen ja periaatteiden vahvistaminen olisi tärkeää.
Sopimuksen sujuva toimeenpano nojaa viime kädessä hyvään yhteistyöhön maiden välillä ja poliittiseen päätöksentekoon tilanteessa, jossa turvallisuuspoliittinen tilanne on jatkuvassa muutoksessa. Syytä huoleen aiheuttaa myös Yhdysvaltojen turbulentti sisäpoliittinen tilanne presidentinvaalien lähestyessä, Yhdysvaltojen tuen jatkuminen Ukrainalle sekä turvatakuiden toteutuminen. Yhdysvallat on suurvalta ja se ajaa lopulta kuitenkin omia etujaan. Toivoa sopii, että ne ovat mahdollisimman paljon ja pitkään yhteneviä Suomen etujen kanssa.
Olisi myös hyvä keskustella, että missä määrin Suomeen tulevat ulkomaalaiset sotilasjoukot lisäävät turvallisuutta, turvallisuuden tunnettamme ja missä määrin ne lisäävät sotilaallisia jännitteitä Pohjoismaissa sekä tekevät maastamme eturintaman taistelualueen.
Neuvottelut ovat edenneet nopeasti ja viime hetkellä saattaa vielä ilmetä kompastuskiviä yksityiskohtien suhteen. Nyt solmittavalla sopimuksella tulee kuitenkin olemaan kauaskantoisia vaikutuksia, sillä se toimii pohjana myös tulevaisuuden yhteistyöstä neuvoteltaessa.
Jarmo Pykälä
Elina Niinimäki
Kirjoittajat ovat Sadankomitean rauhanpolitiikan asiantuntijoita
Lue lisää:
Sadankomitean lausunto ulkoministeriölle SOFA-sopimuksesta