Elokapinan ja muiden ilmaston puolustajien turhautumista voi hyvin ymmärtää, kun pohtii, mistä asioista puhumme ja mitkä aiheet näkyvät mediassa. Tänä keväänä on keskusteltu ja uutisoitu ensin Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja sittemmin NATO:sta. Ne syrjäyttivät tieltään kahden viimeisen vuoden pääaiheen, koronaviruspandemian. Kaiken tämän keskellä meillä on valtava aihe, joka ei tunnu millään saavan riittävästi tilaa uutisista – maapallon vääjäämätön kuumeneminen ja sen aiheuttama mullistus elämälle.
Sadankomiteassa olemme kääntyneet näkemään ilmaston lämpenemisen suurimpana turvallisuusuhkana maailmassa. Ilmaston lämpeneminen ja luontokato uhkaavat kansainvälisiä suhteita ja johtanevat ruuan hinnan nousuun, kilpailuun rajallisista luonnonvaroista ja ihmisten epävarmuuteen toimeentulosta. Tapahtuessaan tämä voi kääntää talouden kehityksen suunnan ja aiheuttaa takapakkia yhteiskuntien kehityksessä. Ilmiönä ilmastonmuutos haastaa tavan ajatella turvallisuutta kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, koska niin ongelma kuin ratkaisutkin ovat globaaleja.
Koronaviruspandemian aikana ei ole käyty laajasti keskustelua menneiden sekä tulevien pandemioiden yhteydestä siihen tapaan, jolla kohtelemme ilmastoa ja luontoa. Tänä keväänä olemme puhuneet paljon tarpeesta kasvattaa puolustusmenoja, mutta aseiden ja sotien kustannukset ilmastolle ovat jääneet vähäiselle huomiolle. Sodissa ilmastoa ja ympäristöä suojelevat sitoumukset ja sopimukset ohitetaan poikkeustilan varjolla. Armeijoiden päästöjä ei sisällytetä päästörajoitustavoitteisiin kansalaisjärjestöjen vaatimuksista huolimatta. Miksi nämä asiat eivät saa riittävää huomiota ja painoarvoa julkisessa keskustelussa?
Olemme joutuneet viime vuosina monen muutoksen eteen, mutta ilmastonmuutoksen torjunnassa suuri massa viihtyy toistaiseksi liian hyvin status quossa. Yksilötasolla jatkamme kulutusjuhlaa entiseen tahtiin. Kansallisella tasolla politiikassa tuntuu olevan aina tärkeämpiä ja kiireellisempiä asioita. Kansainvälisesti kinastellaan siitä, kenen pitäisi leikata päästöjä enemmän kuin muiden ja kenen syytä tämä on enemmän kuin toisten. Kuitenkin kaikessa tekemässämme pitäisi tänä päivänä huomioida ilmaston lämpeneminen ja luontokato, suurimmat uhat turvallisuudellemme ja ihmis- ja eläinkunnan tulevaisuudelle.
Loppuun heitän ajatuksen. Suomessa erityisesti nuoret ovat olleet NATO:on liittymistä vastaan. Samoin nuoret ovat erityisen huolissaan ilmastokriisistä. NATO, kuten on meille kerrottu, on puolustusliitto, joka suojelee turvallisuuttamme. Voisiko NATO nyt siis ryhtyä taisteluun ilmaston lämpenemistä vastaan?
Maailma kylässä -festivaaleilla ollaan tämän kuun lopussa tärkeiden asioiden äärellä. Sadankomitea esittää 28.5. puheohjelman Aserahat > Ilmastoteot Suvilahdessa Tiivistämön lavalla. Nähdään siellä!
Kirjoittaja on Sadankomitean hallituksen varapuheenjohtaja.
