Merenpinta nousee, koska YK ei ole onnistunut tavoitteissaan hidastaa ihmisen aiheuttamia ilmastokatastrofeja. Nuorena rannikkokaupunkilaisena sanoisin, että nykyinen riskianalyysi kaipaa uudistusta ja ilmastojärjestelmäkin mahdollisesti väliintuloa.
Olen työskennellyt Operaatio Arktis nimisessä hankkeessa nyt kaksi vuotta. On todennäköistä, ettei arktista merijäätä voi säilyttää ilman meripilvien vaalennusta, pienhiukkasten levittämistä ilmakehään tai muilla ilmastoa viilentävillä teknologioilla. Jos merijää ei säily, jää vain epätoivon kierre, toisin sanoen katastrofien dominoefekti.
Miksei ilmastoa vain jätetä rauhaan ja anneta sen itsenäisesti palautua vaurioista? Ruotsalaisen ympäristötieteilijä Johan Rockströmin mukaan vuonna 1986 tämä olisi vielä voinut olla mahdollista. Toinen ilmastotutkija John Moore kuvaili minulle nykytilannetta vuosi sitten näin: “Paska on matkalla tuulettimeen, se on jo ilmassa”. Ihmiskunta ei ole pitänyt luontoa koskemattomana vuosikymmeniin ja hiilidioksidipäästöt tikittävät ilmakehässä satoja, ellei tuhansia vuosia. Nyt päästövähennysten ohella tarvitaan jo hiilen talteenottoa ilmakehästä sekä ilmastonkorjausteknologioiden laajempaa tutkimusta.
Tämänhetkinen riskianalyysi ei kuule jo tällä hetkellä kärsivien ääniä. YK:n uusimmassa ilmastokokouksessa Dubaissa kuuli solkenaan saarivaltioiden nuorison puheenvuoroissa käytettävän sanaa kuolemantuomio tai hauta-arkku, puhuttaessa nykyisestä strategiasta riskien minimoimiseksi. Me Operaatio Arktiksen nuoret emme halua jäädä odottamaan, mihin tahtiin arktinen jää sulaa ja meidän ikäisemme nuoret ihmiset menehtyvät ilmastokriisin seurauksiin.
Usein kuulee puhuttavan tuntemattomien teknologioiden riskeistä. Onko tosiaan suurempi riski tutkia ilmaston viilentämistä vai odottaa mihin tahtiin kuivumme, hukumme, sairastumme tai palamme? Olemmeko valmiita hyväksymään nämä vaarat, vai annammeko ilmastonkorjaukselle vielä mahdollisuuden?
Ainu Kyrönseppä
Kirjoittaja toimii Operaatio Arktiksen mediakoordinaattorina.
Blogien tekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä edusta Sadankomitean virallista näkemystä.
Kirjoitus on toteutettu Eurooppatiedottamisen valtionavulla osana Turvallisempia ilmoja, EU! -hanketta.