Venäjällä demokratian perinteet ovat vaatimattomat, sen historiaa on tahallisesti vääristely ja presidentti Vladimir Putinia vastustava oppositio on heikko. Demokraattinen käänne on kuitenkin mahdollinen ja muiden demokraattisten maiden kannattaisi jouduttaa käännettä tukemalla Venäjän oppositiota sekä vahvistamalla omia demokratioitaan esimerkiksi venäläisille.
”Maantieteelle emme voi mitään”, Josif Stalin totesi Moskovassa talvisodan alla suomalaisille neuvottelijoille perustellessaan Neuvostoliiton Suomelle esittämiä aluevaatimuksia. Maantiede ei kuitenkaan selitä valtioiden politiikkaa. Ukrainan sodan päätyttyäkin Suomen itärajan itäpuolella on Venäjä tai useiksi itsenäisiksi valtioiksi jakaantunut nykyinen Venäjä.
Ensisijainen vastuu itäisen naapurimme luonteesta, rakenteesta ja politiikasta on tietenkin venäläisillä, erityisesti venäläisillä poliitikoilla, mutta myös kaikilla kansalaisilla. On täysin mahdollista, että Venäjä on jatkossakin vastaavanlainen yksinvaltaisesti ja keskitetysti johdettu valtio kuin Putinin Venäjä nyt on, koska demokraattiset perinteet Venäjällä ovat niin ohuet.
Demokraattisten perinteiden puutteen lisäksi toinen merkittävä ongelma Venäjällä on suhde historiaan. Neuvostoliiton tapaan Venäjällä erityisesti Putinin valtakaudella historiaa on muokattu hänen politiikkaansa sopivaksi yhtenä tavoitteena osoittaa venäläisten ja ukrainalaisten kansojen yhteisestä menneisyyttä. Venäläisen toimittajan ja kirjailijan Mihail Zygarin uusimman kirjan Sota ja rangaistus mukaan tällaiset ajatukset ovat osoitus retkahtamisesta 1600-luvun propagandistin Innokenti Gizelin ideologiaan.
Muita erityisen kipeitä aiheita ovat Stalinin aikainen terrori sekä Saksan ja Neuvostoliiton välinen sota vuosina 1941–45. Se on kanonisoitu voitoksi fasismista, minkä varjolla on häivytetty täysin neuvostoarmeijan syyllistyminen laajoihin sotarikoksiin hyökkäyksessä Berliiniin. Stalinin aikaisten rikosten dokumentointia on vaikeutettu lakkauttamalla niiden tutkintaan keskittyneen Memorial-järjestön.
Mieluummin korkea elintaso kuin suurvalta
Venäjä ei kuitenkaan ole ikuisiksi ajoiksi tuomittu itsevaltiuteen, epädemokraattiseen hallintoon tai suurvalta-aseman tavoitteluun. Professori Mark Galeotti, ennustaa tuoreessa kirjassaan Putinin Sodat Tšetšeniasta Ukrainaan, että Vladimir Putinin jälkeen Venäjän politiikka muuttuu, ”ja valtaan nousee uusi poliittisten ja sotilaallisten johtajien sukupolvi”. Muutos ei välttämättä tapahdu nopeasti, sillä Venäjän perustuslain mukaan Putinin voi olla vallassa vuoteen 2036 saakka, jolloin hän olisi 83-vuotias.
Galeotti viittaa myös Venäjän arvostetun ja itsenäisen mielipidetutkimuslaitoksen Levadian vuonna 2021 toteuttaman kyselyyn siitä, millainen maa Venäjän pitäisi olla. Vastaajista 66 prosenttia halusi Venäjän olevan ”maa, jossa on korkea elintaso, mutta joka ei kuulu maailman vahvimpiin maihin”. Vaihtoehtoa ”suurvalta, jota muut valtiot kunnioittavat ja pelkäävät” kannatti vain 32 prosenttia. Näin siitä huolimatta, että Galeottin mukaan vuodesta 2014 lähtien Putin on tahtonut, että ”muu maailma täytyy pakottaa hyväksymään Venäjän asema suurvaltana – vaikka siitä jouduttaisiin maksamaan verellä ja rahalla”.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut venäläisten asenteisiin, eivätkä Levadian mielipidekyselyn tulokset enää kerro muusta kuin kaksi vuotta sitten ilmaistuista näkemyksistä. Ei kuitenkaan näytä, että Venäjän kansakunta yksituumaisesti kannattaisi sotaa. Sen aktiivinen vastustaminen on vähäistä, mutta ymmärrettävistä syistä, koska sodanvastaisuudesta voi saada pitkän vankeusrangaistuksen, ihmisten ilmaisuvapautta on kavennettu ja media on valtion kontrollissa.
Vahvistetaan demokratiaa esimerkiksi Venäjälle
Mikäli haluamme, että tulevaisuudessa Venäjä (tai sen hajoamisen seurauksena muodostuneet valtiot) olisi nykyistä demokraattisempi, tällaisen muutoksen puolesta kannattaisi toimia pontevammin kuin mitä tähän mennessä on tehty. Enkä tarkoita Ukrainan aseistamista, vaan muita toimia, joilla voidaan suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa Venäjään.
Venäjälle on asetettu talouspakotteita Krimin miehittämisestä vuonna 2014 lähtien. Talouspakotteet ovat hidas, mutta välttämätön keino painostaa Venäjää, Putinin hallintoa ja hänen tukijoitaan. Pakotteita voisi vielä tiukentaa, kuten hiljattain Suomessa vieraillut Venäjän mediaan ja ulkopolitiikkaan perehtynyt filosofian tohtori Jade McGlynn on Ylen haastattelussa esittänyt. McGlynn toivoo, että pakotteita kohdennetaan sotaponnisteluja tukeviin, esimerkiksi terästä Venäjän armeijalle toimittaville oligarkeille, vaikka siitä aiheutuisi hankaluuksia läntisille hallituksille. Hänen mielestään ”ihmisten, jotka toimittavat terästä Venäjän armeijalle, ei pitäisi saada pitää kartanoita Skotlannissa tai yrityksiä Belgiassa”.
Pakotteiden ohella on vahvistettava kansainvälisen oikeuden ja sääntöpohjaisen järjestelmän toimivuutta. Niiden vahvistamisen ehdoton edellytys on, että demokraattiset valtiot näyttävät omilla toimillaan esimerkkiä siitä, mitä kansainvälisen oikeuden normien mukainen toiminta tai kansainvälisten sopimusten, ilmastosopimus mukaan luettuna, noudattaminen on. Yhdysvaltojen liittyminen kansainväliseen rikostuomioistuimeen olisi todella merkittävä yksittäinen teko, jonka puolesta sopimuksessa mukana olevien valtioiden kannattaisi toimia.
Jotta demokratiasta, ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta voidaan tehdä tavallisille venäläisille heidän nykyjärjestelmäänsä houkuttelevampi vaihtoehto, demokraattisten maiden on vahvistettava oman demokratiansa toimivuutta. Esimerkiksi Suomessa asuu merkittävä määrä Venäjän kansalaisia, Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopussa 33 428 henkilöä. Heillä kaikilla on ystäviä ja sukulaisia Venäjällä. Mikäli maassamme asuvien venäläisten viesti Venäjällä asuville on, että demokraattisesti hallitussa ja ihmisoikeuksia kunnioittavassa maassa on kiva elää, täällä lääkäriä ei tarvitse lahjoa saadakseen hoitoa, lapset viihtyvät koulussa, infrastruktuuri on kunnossa ja palkat sekä eläkkeet maksetaan ajallaan, se osaltaan murentaa Putinin hallinnon perustuksia. Eikä Suomi ole ainoa maa, jossa asuu venäläisiä.
Demokratian toimivuudesta huolehtiminen on myös yksi keino tukea Venäjän oppositiota. Se on heikko ja osaksi vangittu, mutta se on kuitenkin olemassa sekä Venäjällä että muualle Eurooppaan paenneiden venäläisten keskuudessa. Opposition, esimerkiksi Irina Vesikon perustaman Suomen venäjänkielisten demokraattisen yhteisön, mahdollisuudet vakuuttaa venäläiset demokratian paremmuudesta kasvavat sitä paremmiksi, mitä selkeämmin eurooppalaiset valtiot ja niiden yhteenliittymät, voivat osoittaa demokratian merkitsevän vakautta, vahvaa taloutta, oikeusvaltioperiaatteen toteutumista, korruption olemattomuutta, hyvinvointia, oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisuutta.
Kirjoittaja on Sadankomitean entinen puheenjohtaja.
Blogien tekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä edusta Sadankomitean virallista näkemystä.
***
Kirjalähteet
Galeotti, Mark, Putinin sodat Tšetšeniasta Ukrainaan, Painettu EU:ssa 2023
Zygar, Mihail, Sota ja ranhaistus. Putin, Zelenskyi ka Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Keuruu 2023
Linkit
Jade McGlynn
Suomen venäjänkielisten demokraattinen yhteisö
