Väkivallan ehkäiseminen on rauhantyötä

Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisystä ja väkivallattomuudesta

Sadankomitea osallistui sisäministeriön järjestämään ”Miten Suomessa ehkäistään väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä?” -seminaariin Säätytalolla helmikuun lopussa. Seminaarissa käytiin läpi Suomen Kansallista väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelmaa 2019–2023. Seminaarin lopuksi sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen totesi, että väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisy on tärkeää rauhantyötä. 

Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisy on tärkeää rauhantyötä. 

Väkivallattomuuden avulla onkin esimerkiksi itsenäistytty, puolustettu valtioita, muutettu lakeja ja syösty diktaattoreja vallasta. Väkivallattomuudessa on kiistatta paljon voimaa. Emme siis tarvitse väkivaltaa ollaksemme voimakkaita. (Lisää voit lukea esimerkiksi Timo Virtalan kirjasta Väkivallattomuuden voima. Kertomuksia rohkeudesta, 2020.) 

Väkivallaton radikaalius (aktivismi) on demokratian perusoikeus

Radikalisoitumistutkijat ovat pitkään kiistelleet siitä, mitä radikalisoituminen itse asiassa tarkoittaa, ja mitä voidaan pitää radikaalina. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, ettei radikaalius sen yleiskielisessä merkityksessä, ”jyrkkä, muutosta vaativa”, olisikaan ongelmallista. Osa radikalisoitumistutkijoista toteaa väkivallattoman radikaaliuden olevan normaali osa elämää. Harva pitää esimerkiksi absolutismia tai ilmastoaktivismia kovinkaan vaarallisina tai uhkaavina elämäntapoina, vaikka ne saattavat poiketa paljonkin keskiverrosta elämäntyylistä. Tutkijat ovatkin esittäneet, että väkivallattomasta radikaalista voisi käyttää aktivisti-termiä.

Väkivaltainen radikalisoituminen ja ekstremismi sen sijaan ovat vaarallisia ilmiöitä, joissa väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen yllytetään ja kannustetaan, tai se oikeutetaan aatemaailmalla perustellen. Myös Suomen viralliset määritelmät pitävät juuri väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä vakavana uhkana. 

On siis täysin luvallista ajaa ja vaatia yhteiskunnallisia muutoksia väkivallattomasti. Se on demokratian takaama perusoikeus, jonka turvin politiikka ja muunlainen järjestötoiminta on mahdollista. Väkivaltainen käytös ei tätä suojaa kuitenkaan nauti, eikä sen kuulukaan. 

Rohkeasti ihmisarvon puolesta teksti heijastuu toisiaan halaavien ihmisten vieressä.
Sisäministeriön seminaari, Säätytalo.

Väkivalta ei kannata

Deradikalisoitumista, eli väkivaltaisista ekstremistisistä liikkeistä irtaantumista tutkinut Daniel Koehler, on todennut sosiaalisilla ja yhteiskunnallisilla syillä olevan suuri vaikutus radikalisoitumiseen sekä deradikalisoitumiseen. Kun jokaisella on riittävän hyvä olla yhteiskunnassa, riski väkivaltaisuuksiin pienenee. Usein väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyä sekä siitä irtaantumista tukeekin mahdollisuus työskennellä, opiskella ja vaikuttaa laillisesti yhteiskuntaan. Myös sosiaalisilla suhteilla on suuri merkitys, eikä esimerkiksi perheen, kavereiden, harrastusten, uskonnollisten yhteisöjen, järjestöjen tai muiden vastaavien tahojen tarjoamaa yhteisöllisyyttä tule väheksyä.

Yksi keskeinen syy irtaantumiselle on, ettei väkivalta kannatakaan. Kun väkivaltainen ideologia ottaa enemmän kuin antaa, on luonnollista epäillä keinojen kannattavuutta. Useissa maissa väkivaltaista ääriryhmien toimintaa on pyritty lakkauttamaan tarjoamalla aitoja mahdollisuuksia ajaa muutosta laillisesti. Esimerkiksi Kolumbiassa saatiin hyviä tuloksia, kun FARC:lle tarjottiin mahdollisuutta osallistua politiikkaan aseista ja väkivallasta luopumista vastaan.Kuinka viesti siitä, ettei väkivalta koskaan kannata, menisi perille jo ennen väkivaltaista radikalisoitumista?

Kuinka viesti siitä, ettei väkivalta koskaan kannata, menisi perille jo ennen väkivaltaista radikalisoitumista?

Usein suuri yleisö kääntyy sellaista tahoa vastaan, joka käyttää väkivaltaisia keinoja. Väkivallassa ei ole mitään ihailtavaa. Kuinka viesti siitä, ettei väkivalta koskaan kannata, menisi perille jo ennen väkivaltaista radikalisoitumista?

Rauhanjärjestöt ja yksilöt viestinviejinä

Rauhanjärjestöt toimivat väkivallattomuuden sanansaattajina sekä vaativat väkivallattomuutta puolueettomasti kaikilta. Samalla rauhanjärjestöt tarjoavat yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksia vaikuttaa sekä koulutusta, jonka avulla lukemattomat ihmiset löytävät väkivallattomia keinoja toimia ja vaikuttaa. Rauhanjärjestöjen vaatimukset oikeudenmukaisesta maailmasta pyrkivät väkivallattomaan huomiseen, jossa kaikkien olisi (riittävän) hyvä olla. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennalta ehkäisy on siis konkreettista rauhanjärjestöjen rauhantyötä, mutta sitä voi tehdä kuka tahansa.

Rauhanjärjestöt tarjoavat yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksia vaikuttaa sekä koulutusta, jonka avulla lukemattomat ihmiset löytävät väkivallattomia keinoja toimia ja vaikuttaa.

Myös yksilöt voivat viedä väkivallattomuuden viestiä eteenpäin. Välitetään toisistamme ja ohjataan myös eri tavalla ajattelevia ihmisiä laillisen, väkivallattoman vaikuttamisen piiriin ja pidetään tästä vaikuttamisen oikeudestamme kiinni. Jokainen meistä voi tuomita väkivallan ja kertoa: ”Väkivalta ei kannata koskaan.” 

Kirjoittaja on Sadankomitean hallituksen jäsen, joka tekee parhaillaan gradua väkivaltaiseen radikalisoitumiseen liittyen.