Vuoristo-Karabah ja sodan rumat kasvot

Vuoden 1994 tulitauon jälkeen Vuoristo-Karabahin konfliktia on pidetty ”jäätyneenä”. Yhtäältä olisi voinut puhua myös ”kytevästä” konfliktista. Syksyllä 2020 puhjennut sota on tuorein muistutus siitä, että jäätyneet konfliktit maailmalla voivat olla tikittäviä aikapommeja.

Uppsalan konfliktidataohjelman (UCDP) mukaan kansainvälistyneitä sisällissotia olivat viime vuonna sodat Afganistanissa, Jemenissä, Nigeriassa, Somaliassa ja Syyriassa. Tänä vuonna Vuoristo-Karabahin konflikti liittyy tähän joukkoon täyttäessään sodan määritelmän yli 1000 vuosittaisen taisteluihin liittyneen kuoleman seurauksena. Sen osapuolia ovat aluetta hallinnoiva Artsakhin tasavalta, sitä tukeva Armenia, aluetta omanaan pitävä Azerbaidžan ja sitä tukeva Turkki. Kolme yritystä tulitaukoon eivät ole saaneet syksyllä alkaneita väkivaltaisuuksia loppumaan.

Viime vuonna Sadankomitean rauhanpalkinnon saanut Ylen toimittaja Antti Kuronen on raportoinut paikan päältä Vuoristo-Karabahista. Tilanteen jännitteisyys välittyy hyytävällä tavalla uutisvideosta, jossa Kuronen ja hänen kuvaajansa juoksevat sotilaiden pyynnöstä suojaan heidän yläpuolelleen ilmestynyttä Azerbaidžanin lennokkia. Vuoristo-Karabahin suurin kaupunki Stepanakert on lähes autioitunut. Tilannetta vaikeuttaa entisestään alueella leviävä koronavirusepidemia. Kesken Ylen haastattelun alueen terveysministeri paljastaa, että myös hänellä on todettu koronavirustartunta.

Pelkästään virallisten lukujen perusteella tiedetään, että taistelut ovat tänä vuonna vaatineet jo ainakin 1000 kuolonuhria, mikä riittää UCDP:n mukaan täyttämään sodan määritelmän. Uhrimäärä on kuitenkin todellisuudessa suurempi, sillä Azerbaidžan ei ole julkaissut tietoa omista uhreistaan. Siviiliuhreja on raportoitu yli 100. Venäjän presidentti Vladimir Putin on arvioinut uhrimäärän olevan kokonaisuudessaan lähes 5000. Huomionarvoista on myös uhrien nuori ikä. Al-Jazeeran mukaan useimmat menehtyneistä sotilaista ovat olleet 2000-luvulla syntyneitä.

Geopolitiikka on kylmää laskelmointia, jossa nuorten miesten elämät päätyvät usein arvottomiksi pelinappuloiksi. Suomi voisikin näyttää esimerkkiä huomioimalla miehet valmisteilla olevassa toimintaohjelmassa, joka tehdään YK:n päätöslauselman 2250 ”Nuoret, rauha ja turvallisuus” toteuttamiseksi. Luonnosvaiheen perusteella sukupuolinäkökulman huomioiminen on koettu tärkeäksi. Sukupuolia on kuitenkin enemmän kuin yksi, ja Vuoristo-Karabahin konflikti muistuttaa sodan karusta todellisuudesta nuorille miehille. Toimintaohjelman tulee siksi edistää myös nuorten miesten kuulemista, sekä oikeutta kieltäytyä aseista.

Sodan rumuus on lyhyessä ajassa käynyt ilmi monin tavoin. Kansainvälisellä sopimuksella kiellettyjä rypäleaseita on käytetty Human Rights Watchin mukaan sekä Armenian, että Azerbaidžanin toimesta. Niiden käyttö on kielletty painavasta syystä, sillä uhrit ovat valitettavan usein siviilejä. Armenia on syyttänyt Azerbaidžania valkoisen fosforin käytöstä siviilialueiden läheisyydessä. Myös sen käyttöä on tiukasti rajoitettu kansainvälisillä sopimuksilla. Lisäksi on todisteita, että sotimaan on lähetetty syyrialaisia palkkasotilaita. Informaatiosotaa on käyty molemmin puolin, josta absurdein esimerkki lienee Azerbaidžanin valtion rajapalvelun julkaisemat heavy metal -musiikkivideot.

Tällä hetkellä osapuolet eivät vaikuta halukkailta rauhaan, ja ratkaisua haetaan sotilaallisesti. Kestävä rauha kuitenkin rakentuu vain yhteistyössä osapuolten välillä. Entisen YK:n itsenäisen asiantuntijan Alfred de Zayasin mukaan ainoa ratkaisu on Artsakhin itsenäisyyden kansainvälinen tunnustaminen. Myös rauhantutkija Johan Galtung puoltaa alueen itsemääräämisoikeutta, kunhan riittävät ehdot, kuten azeripakolaisten paluu toteutuu. Tohtorikoulutettava Vadim Romashov kuitenkin kritisoi rauhanneuvottelujen eliittivetoisuutta ja muistuttaa, että dialogia täytyisi luoda heidän välille, keihin sota lopulta eniten vaikuttaa.

Rauhaa voisi vauhdittaa lisäämällä kansainvälistä painetta ja luomalla tietoisuutta aiheen ympärille. Suhteessa moneen muuhun asiaan Vuoristo-Karabah on herättänyt verrattain vähän keskustelua sosiaalisessa mediassa. Sodasta tulisi puhua kuitenkin juuri nyt, ennen kuin tilanne pahenee huomattavasti.