Ydinsulkusopimus ja ydinaseettomat vyöhykkeet

Kansainvälinen sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä allekirjoitettiin vuonna 1968 ja se tuli voimaan kaksi vuotta myöhemmin. Sen mukaan ydinaseita saa olla vain niillä valtioilla, joilla jo on niitä, eivätkä muut saa kehittää niitä. Jo olemassa olevia ydinaseiden määrää on sitouduttava vähentämään. Samalla on etsittävä keinoja ydinteknologian rauhanomaiseen hyödyntämiseen. Intia, Pakistan ja Israel jäivät sopimuksen ulkopuolelle ja kehittivät ydinaseet. Pohjois-Korea irtaantui sopimuksesta vuonna 2003 ja teki ensimmäisen ydinkokeensa vuonna 2006.

Ydinkoekieltosopimus tuli voimaan vuonna 1996. Se kieltää kaikki ydinkokeet ja sitä valvotaan mittausasemilla ympäri maapalloa. Sen on allekirjoittanut 177 ja ratifioinut 138 valtiota. Sen ulkopuolella ovat mm. Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea.

Viimeisin ydinkieltosopimuksen neuvottelukierros käytiin toukokuussa 2015 eikä siinä saavutettu juuri tuloksia eikä päätöslauselmaa hyväksytty. Viime vuosina kansalaisyhteiskunnasta rauhanjärjestöt mutta myös esimerkiksi Itävalta ja Norja ovat kampanjoineet ydinaseiden humanitaaristen seuraamusten tunnustamisen puolesta. Ydinaseiden käytön katastrofaalisten humanitaaristen seurausten valossa ydinaseet voi tuomita epäeettisinä. Ydinasevaltiot ovat vastustaneet keskustelua aiheesta. Ydinaseisiin perustuvan pelotteen voima riippuu nimenomaan katastrofaalisten seurausten pelosta. YK:n yleiskokous käsitteli näitä ristiriitoja loppuvuodesta 2015. Suomi äänesti tyhjää, kun vaadittiin lainsäädännöllisiä keinoja sen ristiriidan poistamiseksi, joka vallitsee ydinaseriisunnan tavoitteiden ja ydinaseiden valmistuksen ja hallussapidon laillisuuden välillä, ja Suomi vastusti päätöslauselmaa, joka olisi katastrofaalisien seurauksien takia vaatinut hävittämään ydinaseet mitä pikimmin.

Iso osa maapallon valtioista on liittynyt ydinaseettomiin vyöhykkeisiin. Näihin kuuluvat Antarktis, Väli- ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Kaakkois-Aasia ja Oseania sekä Keski-Aasian maista Mongolia, Kazakstan, Kirgistan, Tadzikistan, Uzbekistan ja Turkmenistan. Maapallon maapinta-alasta 56 % kuuluu näihin alueisiin, väestöstä 39 % ja 193 valtiosta 115.

Vaikka ydinkärkien määrä maailmassa on vähentynyt ydinsulkusopimuksen myötä, niitä on samaan aikaan kehitelty. Tämä on ydinsulkusopimuksen kannalta ristiriitaista, sillä ydinasevaltiot haluavat pitää kiinni statuksestaan ja pelotteestaan. Toisaalta ne käytännössä voivat näin vähentää ydinaseidensa määrää, kuten ovat sitoutuneet tekemään. Ydinkärjille on kehitetty laukaisualustoja, jotka ovat täsmällisempiä ja tuhovoimaisempia kuin ennen. Kiina, Intia ja Pakistan kehittävät tällä hetkellä ballistisia ohjuksia, risteilyohjuksia ja merellä kelluvia laukaisualustoja.

Tällä hetkellä Yhdysvallat kehittää lentokoneesta pudotettavaa täsmäpommia osana sen valtavaa ja kallista ydinasearseenaalin uudistusprojektia. Pommi on uudistettu versio aiemmasta B61-ydinaseesta mutta uudemmassa mallissa osumatarkkuutta on parannettu siivekkeillä. Tällöin itse ydinase voi olla tuhovoimaltaan pienempi, koska se voidaan tähdätä tiettyyn kohteeseen. Kyseisen aseen kehittelyä on tuettu, koska parempia aseita riittää vähäisempikin määrä ja näin ydinsulkusopimuksen tavoitteita voidaan kunnioittaa. Yhdysvaltain hallinnon kriitikoiden joukossa epäillään, että näin hyvää ja täsmällistä asetta saatetaankin jopa käyttää sen sijaan, että sitä pidettäisiin varastossa karkotteena, ja ydinsodan kynnys madaltuu.

Rauhanjärjestöt ovat viime aikoina yrittäneet saada kiinnitettyä ihmisten huomion enemmän mahdollisen ydinsodan humanitaarisiin seurauksiin. Yleisesti ajatellaan, että ydinaseita ei enää koskaan käytetä tai että niitä käytetään viime hädässä. Tämä ohjaa ajattelun pois ydinsodan jälkeisestä maailmantilanteesta, jos ihmiskuntaa enää silloin on. Tämänhetkisellä ydinasearseenalilla voisi tuhota ihmiselämän maapallolla. Ydinsota ei myöskään ole sula mahdottomuus. Esimerkiksi vaikutusvaltainen The Bulletin of Atomic Scientists julkaisi vuoden 2016 tammikuussa kannanoton, jossa se arvioi ydinaseiden uhan maailmalle suureksi. The Bulletin of Atomic Scientists ylläpitää niin sanottua tuomiopäivän kelloa (Doomsday Clock), jossa maailman tulevaisuus näyttää sitä synkemmältä, mitä lähempänä keskiyötä kello käy. Tammikuussa 2016 viisarit osoittivat kolmea minuuttia vaille keskiyötä.

Päivitetty maaliskuussa 2016

Lue myös: YK kielsi ydinaseet