Vihdoin hyviä uutisia rintamalta taistelusta uusista hävittäjistä. Suomi saa feminististä ulkopolitiikkaa edistäviä hävittäjiä ja pääsee myymään ulkomaille käytettyjä päästöttömiä hävittäjiä.
Hallituspuolueista erityisesti Vihreät on linjannut edistävänsä feminististä ulkopolitiikkaa. Se tarkoittaa, että kaikessa ulkopoliittisessa päätöksenteossa huomioidaan naisten asema. Viimeisimmäksi sen nosti esille puolueen kansanedustaja Atte Harjanne huomauttaessaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa olleen ”vahvoja ja selkeitä linjauksia” feministisen ulkopolitiikan suuntaan. Hän huomautti, että linjausten tulisi myös ohjata toimintaa. Mietin, että miten tämän tulisi näkyä tulevassa Suomen historian suurimmassa asekaupassa.
Suomalaiset miehet hankkivat hävittäjät, lentävät niillä, päättävät niiden sotilaallisista käyttötavoista ja viime kädessä tuhoavat niillä. Naiset, he eivät ole tässä tarinassa mukana. Ehkä he ovat rivien välissä kaukana kotirintamalla ja aktiiviset miehet suojelevat heitä. Tämä on satua, koska nykyaikaiset konfliktit – myös ne, joita varten hävittäjät hankitaan – käydään asutuskeskuksissa. Kansainvälisen uutiskuvaston perusteella tiedämme naisten ja lasten olevan niissä.
Sota on vahvasti sukupuolittunutta: läpi kaikkien nykyisten konfliktien lähes yksinomaan naiset ja lapset ovat sodissa miesten tekemän väkivallan uhreja. Kuten Harjanne itsekin muistutti, ”köyhyys ja väkivalta ovat monelta osin sukupuolittuneita globaaleja ongelmia”. Juuri siksi on silmiinpistävän häiritsevää, ettei naisia ja lapsia edes näy olevan olemassa kotimaisessa puolustuspolitiikassa.
Jää nähtäväksi, pystyvätkö Vihreät kertomaan edes itselleen, miten he arvioivat hävittäjähankintaa feministisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Se ei muuta jo aiemmin tehtyä asekauppapäätöstä, mutta voisi auttaa nostamaan naiset ja lapset osaksi puolustuspoliittista keskustelua sekä siten purkaa rakenteellista ja sukupuolittunutta väkivaltaa.
Sitten siihen toiseen hyvään uutiseen. Suomen nykyisin käyttämät Hornet-hävittäjät tuskin päätyvät kiertotalouden rattaisiin romurautana. Osa hävittäjistä kelpaa myyntiin ja loput voidaan purkaa ja myydä varaosiksi. Myytävien hävittäjien paras puoli on, että ne ovat täysin päästöttömiä. Kioton ilmastosopimuksessa nimittäin päätettiin jättää sotateollisuuden tuotanto ja asevoimien toiminta sopimuksen ulkopuolelle. Näin ollen ne eivät kasvata ostajamaan kasvihuonekaasupäästöjä eikä Suomen tarvitse miettiä päästöjen ulkoistamisen vaikutuksia myyntipäätöksen yhteydessä.
Hävittäjäkaupan yhteydessä ovat välillä nousseet esille sotateollisuuden ja puolustusvoimien sotilaallisen toiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Kolme vuotta sitten (2018) ne olivat noin 0,4 prosenttia Suomen päästöistä. Tästä hieman yli puolet aiheutui hävittäjillä lentämisestä. Puolustusministeri Antti Kaikkonen muistutti sen olevan kuitenkin vain neljä prosenttia Finnairin päästöistä. Sitä hän ei muistanut sanoa, että sinä vuonna Finnairilla lensi 13,3 miljoonaa ihmistä ja hävittäjillä ehkä muutama tuhat.
Hävittäjähankinnasta saa olla eri mieltä ilman puhetta tasa-arvokysymyksistä ja kasvihuonekaasupäästöistä, sotilaallisista väitteistä ilmapuolustuksen paremmuudesta, sotilasteknologisista argumenteista lennokkien invaasiosta, hävittäjien ostamisesta valtion velaksi tai rahan käyttämisestä niiden sijaan terveydenhuoltoon ja kulttuuriin. Voi vain olla sitä mieltä, ettei asevarustelu edistä rauhaa eikä sota ole moraalisesti oikein.
Jarmo Pykälä on Sadankomitean hallituksen jäsen.
