Lausunto vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta

Sadankomitea antoi 20.8.2018 puolustusministeriölle lausunnon hallituksen esityksestä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain muuttamisesta. Lausunto on kokonaisuudessaan luettavissa alla.

***

Lakiesityksessä todetaan, että vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaan lainsäädäntöön olisi perusteltua tehdä kokonaisuudistus, mutta aikapulan johdosta sitä ei ole voitu valmistella, ja siksi esitetään osittaisuudistusta. Lainsäädännön uudistamista osissa tulisi välttää, sillä se johtaa helposti epäyhtenäiseen ja -selvään lainsäädäntöön. On myös todennäköistä, että vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen nimitettävä hallitus suhtautuu vapaaehtoiseen maanpuolustukseen toisella tavalla kuin nykyinen hallitus ja erityisesti sen puolustusministeri.

Lakiesitys on valmisteltu kireällä aikataululla, jonka johdosta heinäkuun alussa alkanut lausuntokierros on suurelta osin ajoittunut lomakaudelle, mikä on merkittävästi vaikeuttanut lausuntojen tekoa.

Lakiesityksen 6§ perusteluissa todetaan: ”Maanpuolustuskoulutusyhdistys on julkisoikeudellinen yhdistys ja sille on lainsäädännössä annettu mahdollisuus antaa sellaista sotilaallista osaamista ja toimintakykyä kehittävää koulutusta, jota muut kuin tämän tehtävän saaneet julkisoikeudelliset toimijat eivät voi antaa.” Pykälän perusteluista käy kuitenkin ilmi, että sotilaallista osaamista ja toimintakykyä kehittävää koulutusta voisivat antaa myös MPK:n jäsenjärjestöt tai näiden toimijat, mutta tällöinkin koulutuksen järjestäjänä olisi MPK. Tällainen järjestely on omiaan hämärtämään pykälässä tavoiteltua rajanvetoa siihen, että vain MPK:lla olisi oikeus järjestää sotilaallista osaamista ja toimintakykyä kehittävää koulutusta. Käytännössä on myös erittäin vaikea valvoa koulutuksen asianmukaista järjestämistä.

MPK:n tehtäviin esitetään lisättäväksi kehittää nuorten mahdollisuuksia tutustua maanpuolustukseen. Myöhemmin käy ilmi, että koulutusta voitaisiin antaa myös 16 vuotiaille ja koulutuksen sisältönä voisi olla puolustusvoimien kaluston esittelyä, harjoitustelamiinojen käyttöä sekä ampumisen kokeilua ampumaradalla. Kuten oikeuskansleri omassa lausunnossaan toteaa, kokisi koulutukseen osallistunut 16-vuotias ”todennäköisesti saaneensa eräänlaista sotilaan peruskoulutusta”. Tästä syystä oikeuskanslerin mukaan voidaan kysyä, ”onko tällainen koulutus sopusoinnussa lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan tausta-ajatusten kanssa”.

Kun esimerkiksi valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä muissa hallituksen linjauksissa korostetaan kansainvälisiin sopimuksiin sitoutumisen tärkeyttä sekä sääntöpohjaisen kansainvälisen yhteistyön vahvistamista, voisi odottaa, että hallitus itse toimisi näiden periaatteiden mukaisesti. Järkevin tapa ratkaista tämä seikka on poistaa esityksen 7§ neljäs momentti sekä 4b lukuun sisältyvät kohdat alle 18-vuotiaille suunnatusta koulutuksesta.

Sotilaallisia valmiuksia ylläpitävän koulutuksen tavoitteita sisältöä esitetään laajennettavaksi merkittävästi nykytilaan verrattuna. Koulutukseen sisältyisi kaikille yhteisiä kokonaisuuksia sekä niiden lisäksi ”sotilaallisia valmiuksia palvelevaan  koulutukseen kuuluisi nousujohteisia koulutushaarakohtaisia koulutusohjelmia, jotka suorittamalla vapaaehtoisen reserviläisen voisi olla mahdollista saada uusi sodanajan sijoitus”. Tällaisia voisivat olla ”esimerkiksi sotilaspoliisikoulutushaaran tai tuliasemakoulutushaaran koulutusohjelma”.

Koulutuksen painopisteenä olisi paikallisjoukkojen osaamistarpeiden kehittäminen. Sen lisäksi ehdotetaan, että sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta ”voitaisiin kuitenkin hyödyntää myös operatiivisten ja alueellisten joukkojen koulutustarpeita tukevalla tavalla”. Lakiesityksen perusteluissa ei kuitenkaan täsmällisemmin määritellä, millä tavalla operatiivisten ja alueellisten joukkojen koulutustarpeita voidaan tukea. Sen osalta todetaan vain, että henkilöiden sodanaikainen sijoittaminen on edelleenkin puolustusvoimien tehtävä, mikä ei kuitenkaan millään tavoin määrittele tässä yhteydessä relevanttia koulutuksen sisältöä.

Koulutuksen laajentamisen tarpeellisuus operatiivisten ja alueellisten joukkojen koulutustarpeita vastaavaksi on kyseenalaista siksi, että vain pienellä osalla, noin 2000 henkilöä, vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen osallistuvista on sodanaikainen sijoitus.

Demokraattisen yhteiskunnan yksi keskeinen periaate on sotilaallisen koulutuksen antajien sekä koulutuksen sisällön selkeä rajaaminen. Lähtökohtaisesti sotilaallista koulutusta tulisi antaa vain puolustusvoimissa ja sen henkilökunnan toimesta. Mikäli koulutuksen antajia halutaan laajentaa, laajentaminen on tehtävä perustuslain 124§ mukaisesti. Samoin on selkeästi määriteltävä, millaista sotilaallista koulutusta puolustusvoimien ulkopuolella voidaan antaa. Tältä osin lakiesitys on liian epämääräinen ja eduskunnan lakiruuhkan huomioon ottaen on kyseenalaista, kuinka merkittävästi täsmennystä kyettäisiin eduskuntakäsittelyn aikana tekemään.

Lakiesityksen 20§ esitetään, että koulutuksessa käytettävät puolustusvoimien aseet luovuttaa puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluva MPK:n henkilökuntaan kuuluvalle. Samoin vastaanotto tapahtuu samalla tavoin, mutta käänteisesti. Aseiden käytön valvonta jäisi näin ollen koulutuksen aikana MPK:n vastuulle. Tältä osin on perusteltua kysyä, millä tavoin esityksen 3§ määritelty viranomaisten valvonta toteutuu.

Kuten lausuntomme alussa toteamme, kyse on nopealla aikataululla valmistellusta osittaisuudistuksesta, vaikka vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta on pidetty tarpeellisena. Lisäksi lakiin sisältyy useita ongelmakohtia, joiden korjaaminen on eduskunnan aikataulujen vuoksi vaikeaa lain eduskuntakäsittelyn aikana.

Paras ratkaisu olisi, ettei lakiesitystä annettaisi eduskunnalle, vaan valmisteltaisiin vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus annettavaksi eduskunnalle esimerkiksi vuoden 2020 syysistuntokauden alkuun mennessä. Mikäli lakiesitystä kuitenkin viedään eteenpäin nykyisessä muodossaan Suomen Sadankomitea pitää välttämättömänä, että lakiesityksestä pyydetään lausunto perustuslakivaliokunnalta.

Lausunnon pyytäjä: