Arkikielessä erotellaan usein puheet ja teot toisistaan. Kun olemme tosissamme, siirrymme puheista tekoihin.
Muun muassa politiikan tutkimuksessa on kuitenkin huomattu, että puheet rakentavat ymmärrystämme siitä, miten maailma toimii ja mikä ylipäätään on mahdollista. Puheet siis rajaavat mitä voimme kuvitella tekevämme, ja kaiken puheen taustalla on arvojärjestelmä.
Viime aikoina olemme saaneet useita kylmääviä esimerkkejä siitä, kuinka sosiaalisen median vihapuheella ja valeuutisilla on konkreettisia seurauksia. Esimerkiksi buddhalaisen munkin vihapuheella Facebookissa on lietsottu rohingyoiden kansanmurhaa maassa. Yhdysvalloissa taas aseistettu mies hyökkäsi washingtonilaiseen pizzeriaan luettuaan poliittisesti motivoituneen valeuutisen, jonka mukaan pizzeriasta käsin pyöritettiin pedofiliarinkiä.
Näitä ääriesimerkkejä vähemmälle huomiolle jäävät tavat, joilla jokapäiväisessä viestinnässämme suljemme yhteiskunnallisia mahdollisuuksia (ja ihmisiä) ulkopuolelle. Kommenttien maalaisjärjestä, tolkun ihmisistä tai toisen osapuolen idealismista on tarkoitus lopettaa keskustelu – siinä omat mielipiteet esitetään neutraalina, yleismaailmallisena totuutena, vaikka myös niiden takana on arvojärjestelmä.
Rauhan edistämiseksi onkin olennaista laajentaa ihmisten mielikuvitusta siitä, mikä on mahdollista, ja purkaa usein piiloon jääviä oletuksia siitä, miten maailma (esimerkiksi valtioiden väliset suhteet tai terrorismi) toimii. Sadankomitea tekee tätä muun muassa tuottamalla faktoihin ja tutkimukseen pohjaavia julkaisuja ja kannanottoja, joissa kyseenalaistetaan esimerkiksi asevarustelun takana olevia oletuksia. Jokainen meistä voi myös tehdä rauhanteon harkitsemalla, millaista maailmaa puheellaan rakentaa.
Tanja Vaari
