Olen Samuli Putro, 45-vuotias muusikko, joka asuu Helsingissä.
Tulin mukaan rauhantyöhön 90-luvun alkupuolella, sivarin jälkeen. Olin tutustunut muutamaan ihmiseen, jotka vaikuttivat Aseistakieltäytyjäliitossa, ja heidän toimintansa oli mielestäni asiallista. Rupesin taittamaan ystäväni kanssa Sivari ja Totaali -lehteä Rauhanasemalla.
Näihin aikoihin oli kehitteillä alistumattomuuskampanja, johon toki osallistuin. Ohessa syytimme itseämme siitä, että olimme yllyttäneet Kai Ranista kieltäytymään armeijasta ja sivarista. Yritimme luovuttaa Ranista pääesikuntaan ja sähläsimme muutenkin virkavallan kanssa. Lopulta päädyimme pitämään rauhanleiriä Säkylän varuskunnan eteen, koska sinne oli Raninenkin viety.
Asuin tuolloin Turussa ja käytin toimistonani Turun Sadankomitean toimistoa. Näin oli sovittu.
Kävin pitämässä luentoja siviilipalveluksesta ja rauhantyön historiasta pääsääntöisesti sivarikursseilla. Festivaaleilla yritimme porukalla jakaa sivaritiedotteita ja myimme rintamerkkejä. Bileitä järjestimme erinäisissä kaupungeissa.
En oikein muista, milloin erkanin aktiivitoiminnasta ja miksi niin tapahtui. Bändihommat alkoivat viedä aikaani enenevissä määrin, ja ehkä erittäin tiivis ydinryhmämme oli käyttänyt itsensä loppuun.
Nykyään seuraan rauhanliikettä etäältä. Olen Sadankomitean jäsen, ja olen tukenut sen toimintaa esiintymällä muun muassa rauhanliikkeen satavuotisjuhlissa ja itsenäisyyspäivän matineassa. Epähuomiossa saatoin myös lanseerata Sadankomitean esitteisiin päätyneen ”Sadis saisi olla ylpeä itsestään” ajatuksen koska niin mielestäni saisi.
Samuli Putro, 45, muusikko, Helsinki
Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle
Lisätietoja Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä