Rauhan tiellä: Maailmassa tarvitaan solidaarisuutta

Olen Fatim Diarra, mutta tuttavallisemmin Fatu. Työskentelen vaikuttajaviestinnän konsulttina Pohjoisranta BCW -nimisessä viestintätoimistossa. Aiemmin olen työskennellyt Suomen ylioppilaskuntien liiton kansainvälisten asioiden asiantuntijana ja opettajana Mikkolan yhtenäiskoulussa Vantaan Korsossa.

Minä lähdin mukaan rauhantyöhön samalla tavalla kuin moniin muihinkin järjestöihin eli pyydettäessä. Yksi iso tekijä siihen, miksi ihmiset ylipäänsä liittyvät erilaisiin järjestöihin, on kun joku pyytää. Ehkä me suomalaiset olemme muuten hieman arkoja osallistumaan. Onneksi minut kutsuttiin mukaan!

Eekku Aromaa, Sadankomitean silloinen pääsihteeri ja minun itsevalittu isosiskoni, kysyi minua mukaan johonkin Sadankomitean tapahtumaan ja minä lähdin. Minulle mukaan lähteminen oli lopulta sitten itsestäänselvyys, sillä rauhantyö ja -sanoma ovat oikeastaan olleet läsnä elämässäni aina. Äitini ja isäni ovat kasvattaneet minua pasifismiin.

Sadankomiteassa toimiminen teki minusta lopulta myös federalistin. Toiminta rauhanjärjestössä avasi silmäni sille, miten me tarvitsemme vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä ja piirsi minulle kuvan siitä, että suurimmat haasteet ovat sellaisia, joihin yksikään maa ei voi yksin vastata. Rauhan suurimmat haastajat ovat ilmastonmuutos ja solidaarisuuden puutos ihmisten keskuudessa. Opin sen, että parasta turvallisuuspolitiikkaa on toimiva ja oikeudenmukainen sosiaalipolitiikka. Samaan aikaan kun olin aktiivinen Sadankomiteassa, aloin toimia myös Eurooppaliikkeessä ja nyt istun Eurooppalaisen Suomen hallituksessa.

Olen Sadankomitean jäsen, sillä ajattelen, että rauhantyö on nyt vielä ajankohtaisempaa kuin aiemmin. Minun sukupolveni suomalaiset eivät ole nähneet sotaa. Meille se on asia, joka näkyy elokuvissa, peleissä ja uutisissa. Rauhantyö ei näy.

Olen toiminut rauhanliikkeessä tiiminvetäjänä feissareille ja ollut mukana keräämässä jäseniä monilla festareilla Ilosaaresta Maailma kylässä-festivaaliin. Lisäksi olen ollut mukana rypälepommien kieltoa edistävässä kampanjassa.

Aktiivisimmillani toimin noin 19–25-vuotiaana. Se oli minulle aikaa, jolloin ajatukseni rauhasta oikeastaan muodostuivat. Pääsin turvallisessa ympäristössä tutustumaan rauhan ideologiaan, ja Rauhanasema muodostui minulle todella rakkaaksi paikaksi.

Fatim Diarra, 32, vaikuttajaviestinnän konsultti, Helsinki

Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle

Lisätietoa Sadankomitean jäsenyydestä