Julkaisemme tällä sivulla Rauhanlähettiläskoulutukseen osallistuneiden nuorten rauhanaloitteita, jotka on esitetty poliittisille päätöksentekijöille.
Nuorten mielenterveyden haasteiden lisääntyminen, sekä avun ja ennaltaehkäisevän työn puute
Miksi?
Nuorten merkittävät mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet huomattavasti viimeistenvuosien aikana. Esimerkiksi THL:n mukaan kohtalainen ja vaikea ahdistuneisuus 8-9-luokkalaisten tyttöjen keskuudessa on kasvanut 10-17% vuosien 2013-2019 välillä. Joka viides nuori kärsiikin jostain mielenterveyshäiriöstä. (Lähde: Kouluterveyskysely 2021) Nuoruus on tunteiden ja tunnetaitojen kehittymisen kannalta haasteellista, mutta merkityksellistä aikaa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että nuoruudessa ja teini-iässätunteet ovat voimakkaimmillaan, mutta samaan aikaan tunteiden tunnistamisen ja säätelemisen taidot vielä kehittyvät. Nuoruusikä (etenkin ikävuodet 12-22) on huimapsyykkisten ja fyysisten muutosten vaihe, jolloin nuoret tarvitsevat eniten tukea psykologiseen sopeutumiseen.
Nuoruusiän häiriöiden ja kehityksen pysähtymisenvarhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen on tärkeää, jotta nuori saa mahdollisuuden hänelle sopiviin valintoihin niin opiskelun, ammatin kuin ihmissuhteidenkin alueilla. (Lähde: Mielenterveystalo) Nuorten mielenterveyden edistämisellä ja aikaisella hoitamisella on suora vaikutusaikuisuuden mielenterveyteen, koska aikuisten mielenterveyshäiriöt alkavat nuoruudessa.
Miten? Keinot ja toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi:
Tunnekasvatus pakolliseksi peruskouluun opetussuunnitelmaan:
– Järjestetään tunnekasvatustyöpajojen muodossa, jotka ovat suunniteltu ikätasoittain. Käytössä intersektionaalinen ja anti-rasistinen työote,
– Työpajojen tavoitteena on tukea jokaista nuorta puuttumaan kiusaamiseen, häirintään tai rasismiin tunteidensa tunnistamisen kautta,
– Vahvistetaan nuorten kykyä käsitellä tunteitaan ennaltaehkäisevästi erilaistenkriisien kohdatessa ja aikaisempiin vaikeisiin elämänkokemuksiin liittyen.
Lainsäädäntöön tarvittavat muutokset: Opetussuunnitelman muutos.
Yhteisten katsomusaineiden toteuttaminen
Rauhan aloitteenamme koemme tärkeäksi nostaa esiin yhteisen katsomusaineen. Hallituksella on ollut jo aikaisemmin pyrkimyksiä kehittää kulttuuri-ja katsomussensitiivistä opetusta. Esimerkkinä tästä on Helsingin yliopiston kehittämisrahoitusta saanut KuKas-hanke, jonka tarkoituksena on tukea kouluja sosiaalistavana mallinna oppilaille, koska koulut nähdään tärkeänä yhteiskunnan muutoksien toimijoina. Koulun tehtävänä ei ole vain opettaa soveltamaan oppilaiden käytöstä nykyiseen yhteiskunnan malliin, vaan myös kasvattaa olemaan osa muutosta ja kehitystä. Tavoitteet mielestämme ovat tärkeitä ja hyviä, mutta toivoisimme kuitenkin rakenteellisempaa muutosta koulujen katsomuskasvatukseen, mikä takaisi tasapuolisen opetuksen ja laadun kaikille katsomuksesta riip-pumatta.
Ongelmia, joita koemme nykyisen katsomuskasvatuksen mallin aiheuttavan, ovat vähemmistöuskontoihin kuuluvien opetuksen toteutuminen ja laadun eriarvoisuus. Nykyinen opetusmalli ei myöskään huomioi tarpeeksi uskontojen sisäistä moninaisuutta. Erityisen huolestuttavan asetelmasta tekee mielestämme se, että samaan vähemmistöuskonnon opetukseen osallistuvat kaikki ikäryhmät, jolloin rakentavaa dialogia on vaikea toteuttaa, kun keskenään keskustelee osaamiseltaan ja ymmärrykseltään ikäänsä nähden eri asemassa olevat lapset. Osa vähemmistöuskontoihin kuuluvista lapsista jää myös kokonaan ilman oman uskontonsa opetusta. Toinen epäkohta nykyisessä mallissa on, että uskontokuntiin kuulumattomat saavat itse valita uskonnonopetuksen ja elämän-katsomustiedon välillä, mutta ev.lut. kirkkoon kuuluva eivät saa tätä valintaa tehdä eroamatta kirkosta. Myös opetussisällöt ovat mielestämme päivityksen tarpeessa. Nykyinen uskonnonopetus maailman- sekä vähemmistöuskonnoista on yleistävää, eikä huomioi tarpeeksi hyvin sitä, miten uskonnot näkyvät käytännössä ja arkielämässä. Yhteinen katsomusaine antaisi mahdollisuuden oppi-laille (niin halutessaan) itse kertoa omasta suhteestaan uskontoonsa, antaen käytännön läheisemmän ymmärryksen oman yhteisön vähemmistöjen tavasta harjoittaa omaa uskontoaan. Samalla vältyttäisiin yleistyksiltä ja stereotypioilta, jotka voivat olla leimaavia ja/tai syrjiviä vähemmistöjä kohtaan oppiaihetta käsiteltäessä. Tärkeää rauhan edistämisen näkökulmasta olisi luoda oppilaille turvallinen ympäristö keskustella ”vaikeista” aiheista muiden oppilaiden kanssa niin, että aikuinen oh-jaa keskustelua rakentavasti ja sensitiivisesti. Tällöin oppitunneilla saataisiin sovellettua myös tunne-ja vuorovaikutustaitoja, joita muiden aineiden oppitunneilla pystytään harvemmin käsittelemään yhtä luontevasti.
Lisäksi olemme huolissamme opettajien jaksamisesta, jota uhkaa yksittäisten opettajien harteille kasautuva suuri työmäärä ja vastuu. Opettajien hyvinvointia parantamalla ja koulutustasoa lisäämällä tavoitteet olisivat toteutettavissa, mutta tämä vaatisi myös resurssien lisäämistä valtakunnallisesti. Tiedostamme myös, että yhteisen katsomusaineen sekä tunne-ja vuorovaikutustaitojen opetuksen onnistunut toteutuminen edellyttää merkittävää satsausta ja rakenteellista muutosta opetustyöhön. Sen takia koemme tärkeäksi nostaa esiin tässä yhteydessä myös opettajien ahdingon, ja sen merkityksen kestävän rauhan ylläpitämisessä ja edistämisessä ehdotuksemme mukaisesti. Uskonnollinen monimuotoisuus tunnustetaan valtion tasolla, mutta mielestämme on epäonnistuttu luomaan opetuskäytäntöjä, jotka aidosti tukisivat vähemmistöuskontoihin kuuluvia, toisivat konkreettisia hyötyjä yhteisölle, sekä edistäisivät rauhaa. Mielestämme uskonnonopetuksessa kuitenkin olisi potentiaalia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä monikulttuurisen opetuksen toteutuminen vähemmistöön kuuluvat oppilaat ja vanhemmat huomioiden on ensisijaisesti kiinni rehtorin aktiivisuudesta ja toiminnasta, eikä valtakunnallista mallia tasavertaiseen katsomusaineiden opetukseen ole. Mielestämme yhteinen katsomusaine lisäisi kulttuuri-ja katsomussensitiivisyyttä, auttaen näin eri katsomus- ja kulttuuritaustoista tulevia oppilaitaintegroitumaan paremmin suomalaiseen koulutusjärjestelmään sekä edistäen siten koulutuksellista tasa-arvoa ja kestävää rauhaa.
Pakolaisten vastaanottamisen helpottaminen
Rauhanpoliittinen aloitteemme koskee venäläisten poliittisten pakolaisten vastaanottamisen
helpottamista. Näemme tämän yhtenä rauhan edistämisen keinona. Haastavassa
tilanteessa ovat nykyisestä maailmantilanteesta johtuen erityisesti venäläiset siviilit,
aseistakieltäytyjät sekä hyökkäyssodasta kieltäytyvät sotilaat, jotka pyrkivät poistumaan
kotimaastaan. Tällä hetkellä ihmiset pakenevat Venäjältä enimmäkseen Georgiaan ja
Israeliin, mikä on näille valtioille sekä taloudellisesti että poliittisesti haastavaa.
Olemme erityisesti huolissamme Suomen Maahanmuuttoviraston pitkäksi venyvistä
käsittelyajoista, jotka ovat ongelmallisia niin inhimillisestä kuin lainsäädännöllisestäkin
näkökulmasta. Nykyään turvapaikkahakemuksen käsittely kestää 6 kuukautta, ensimmäisen
oleskelulupahakemuksen käsittely 9-14 kuukautta ja ulkomaalaisen henkilön rekisteröiminen
väestötietojärjestelmään 12 viikkoa. Oleskelulupa on sidoksissa henkilön oikeuteen kuulua
Suomen sosiaaliturvaan. Pitkittyneessä oikeudettomassa välitilassa oleminen kaventaa
yksilön toimintakenttää ja hidastaa yhteiskunnalliseen toimintaan kiinnittymistä. Käsittelyajat
vaikuttavat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin, esimerkiksi juurikin poliittista vainoa
pakeneviin.
Ongelman kuvaus
Aloitettuaan sodan Venäjän hallinto aloitti myös uusimman kansalaisyhteiskunnan
sortoaallon, joka on aikaisempia paljon voimakkaampi ja totaalisempi. Tästä esimerkkeinä
ovat muun muassa viimeistenkin riippumattomien tiedotusvälineiden kieltäminen sekä laki,
joka kieltää ”valheellisen tiedon levittämisen” Venäjän asevoimista sekä käynnissä olevasta
”erikoisoperaatiosta”. Monet venäjänkieliset tiedotusvälineet jatkavat toimintaansa Venäjän
rajojen ulkopuolelta. Aktivismin kentällä on siirrytty piilossa olevaan, ruohonjuuritason
aktivismiin.
Perustelut aihevalinnalle
Tämä tilanne huomioiden pidämme tärkeänä, että nyt Venäjältä otetaan Suomeen (poliittisia)
pakolaisia matalalla kynnyksellä. Tällä tavalla voidaan myötävaikuttaa toimittajien ja
aktivistien turvallisuuden kautta sodanvastaisen aktivismin jatkumiseen sekä riippumattoman
tiedon tuottamisen ja levittämisen jatkuvuuteen. Näemme tämän yhtenä tapana tukea
Venäjän sodanvastaista liikehdintää, sekä pidemmällä aikavälillä kansalaisyhteiskunnan
jälleenrakentamista sodan ja sortotoimien päätyttyä. Muistutamme myös, että
hyökkäyssodasta kieltäytyvät sotilaat, jotka pakenevat tästä seuraavaa rangaistusta, on
YK:n pakolaissopimuksessa määritelty pakolaisiksi. Suomen ulkomaalaislaki velvoittaa
Suomea edistämään hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa, sekä edistämään
hallittua maahanmuuttoa ja kunnioittamaan kansainvälisiä sopimuksia.
Toimintaehdotus
Toimintaehdotus
Migrin määrärahojen lisääminen
Kielivalikoiman laajentaminen Migrin sivuilla
Suorien lentojen lisääminen
Koemme, että muun muassa lisäämällä Maahanmuuttoviraston määrärahoja ongelmaa
voitaisiin ainakin jossain määrin korjata, sillä ymmärtääksemme hakemusten pitkittyvät
käsittelyajat johtuvat nimenomaan henkilöstövajauksesta ja yksittäisen työntekijän harteille
jäävästä liiallisesta työmäärästä. Lisäksi havaitsimme, että Maahanmuuttoviraston nettisivuja
ei kokonaisuudessaan ole saatavilla muilla kuin suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Täten
ehdotamme kielivalikoiman laajentamista venäjän kieleen, jotta sivut palvelisivat
mahdollisimman montaa hakijaa. Venäjän kansalaiset ovat tilastollisesti suurin väestöryhmä,
joka käyttää Maahanmuuttoviraston palveluita.
Tukeaksemme mm. (poliittisia) pakolaisia Venäjältä, ehdotamme suorien lentojen lisäämistä
Suomeen sellaisista maista, joihin Venäjän kansalaiset voivat matkustaa viisumitta.
Ehdotamme tätä siksi, että vallitsevat koronarajoitukset hankaloittavat (poliittisten)
pakolaisten liikkumista: tällä hetkellä Suomeen saapuminen on perusteltava, ja Suomen
näkökulmasta perusteluksi kelpaa kansainvälisen suojelun tarve, mitä maasta pakenevat
ihmiset eivät voi kuitenkaan ilmoittaa poistumisen syyksi Venäjän viranomaisille.
Nämä ratkaisut edistäisivät kansainvälisten sopimusten noudattamista, joihin sitoutumisella
Suomella on erinomainen maine. Lisäksi toivomme selkeää poliittista päätöstä sodan
vastustajien ja kansalaisyhteiskunnan tukemisesta Venäjällä. Näemme tämän yhtenä tapana
edistää sodan päättymistä ja venäläisen kansalaisyhteiskunnan selviämistä autoritarismista.
Siinä missä sanktiot Venäjän hallintoa ja valtiota kohtaan vahingoittavat sekä sodan
kannattajia että vastustajia, ehdottamamme toimenpiteet kohdistuvat positiivisesti sodan
vastustajien tukemiseen.
Nuorten väkivaltaistumisen ehkäisy
Haluamme rauhanpoliittisella aloitteellamme ehdottaa ratkaisuja nuorten väkivaltaistumisen ehkäisemiseen. Viime vuosien aikana on havaittu nuorten väkivaltaistuminen huolestuttaa myös poliisia, ja ilmiö on kytketty koronapandemian lisäksi mielenterveysongelmiin, huumeiden käytön yleistymiseen, teräaseiden kantamiseen sekä syrjäytymiseen. Markus Kaakisen ja Matti Näsin tekemän tutkimuksen nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020 mukaan poliisin tietoon on tullut enemmän ilmoituksia nuorten väkivallasta ja vahingonteosta. Tutkimuksessa selviää, että nuorten käsitys väkivallasta on myös muuttunut hyväksyvämmäksi.
Monen nuoren väkivaltaistumisen taustalla oleva syrjäytyminen on moniulotteinen ja yhteiskunnallinen ongelma. Syrjäytymisen taustalla ovat usein taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset syyt. Koska ei ole yksinkertaista vastausta siihen, miksi jotkut lapset ja nuoret syrjäytyvät, on helppo yksilöidä ongelma ja syyttää vanhempia tai vähemmistöön liittyviä yhteisöjä ongelmasta. Nuorten ja lasten syrjäytyminen ilmenee kaikkialla Suomessa ja se on yleinen ongelma. Juuri tämän vuoksi on lähdettävä ratkaisemaan tämä ongelma hyvin nopeasti ennen, kuin lasten ja nuorten syrjäytyminen pahenee. Syrjäytymisen ehkäisyssä pitää ottaa huomioon sen taustasyyt eli taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat. Lisäksi pitää ottaa huomioon myös Suomessa asuvat vähemmistöt sekä rasismin ja henkilöön kohdistuvan syrjinnän vaikutus nuorten mielenterveyteen.
Nuorten väkivaltaistuminen on monisyinen ongelma, jota tulee lähestyä monelta eri tasolta vaikutusten aikaansaamiseksi. Ehdotamme aloitteessamme toimia sekä kansallisella tasolla että paikallistasolla. Mielestämme ongelmaa voisi pyrkiä ratkaisemaan nuorten mielenterveystyön resurssien parantamiselle sekä takaamalla maksuttoman harrastuksen jokaiselle nuorelle. Toimet tähtäävät syrjäytymisen ehkäisemiseen.
Vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestävät hyvinvointialueet. Hyvinvointialueiden rahoituksesta vastaa valtio. Eduskunnan on mielestämme taattava kaikille Suomen hyvinvointialueille tasapuoliset ja riittävät resurssit nuorten mielenterveyspalvelujen takaamiseksi. Kannatamme myös Psykologiliiton kannanotossa esiin tuotua sitovan mitoituksen tiukentamista oppilas-psykologi -ratioon koskien hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamisesta. Lisäksi kannatamme koulun, nuorisotyön ja terveydenhuollon ammattilaisten lisäkouluttamista, jotta he voivat toimia entistä paremmin matalan kynnyksen keskusteluapuna nuorille.
Harrastamisen Suomen malli pyrkii lisäämään nuorten ja lasten hyvinvointia sekä tarjoamaan jokaiselle maksuttoman ja mieluisan harrastuksen koulupäivän yhteydessä. Kohderyhmänä toimii tällä hetkellä 1.-9. luokkalaiset sekä lisäopetuksen oppilaat 235:ssä kunnassa. Malli halutaan juurruttaa pysyväksi toimintatavaksi kunnissa ja sen ensimmäinen vaihe toteutetaan 1.8.2021-30.6.2022. Mallia on myös ehdotettu lisättäväksi lakisääteiseksi nuorisolakiin. Mallin noudattaminen olisi kuitenkin kunnille vapaaehtoista ja toiminta koskisi vain perusopetuksessa olevia.
Malli jättää huomioimatta toisen asteen oppilaitoksien nuoret. Harrastus on tärkeä osa lapsen ja nuoren elämää sekä voi toimia yhtenä voimavarana arjen keskellä. Erityisesti lukio- ja ammattikoulussa olevien nuorten arki saattaa pyöriä hyvin tiukasti koulun ympärillä, jolloin olisi tärkeää löytää koulutyön rinnalle mielekästä tekemistä, mikä vahvistaa nuoren rakentuvaa identiteettiä ja itsetuntoa (esim. onnistumiset harrastuksen parissa). Harrastamisella on tärkeä rooli myös nuorten sosiaalisten suhteiden muodostuksessa, osallistumisessa ja yhteiskunnallisen luottamuksen lisäämisessä, mitkä luovat kuuluvuuden tunnetta ja edesauttavat yhteisöön juurtumista (Kentta 2014). Yhteisöllisyys ja sosiaaliset suhteet ovat merkittäviä tekijöitä myös rikollisuudelta suojaamisessa (Salmi, Kivivuori ja Sirén 2009).
Ehdotamme harrastamisen Suomen mallia laajentamista koskemaan myös toisen asteen oppilaitoksien oppilaita ja tämän laajennoksen lisäämistä nuorisolain muutokseen. Näin nuori, joka ei ole päässyt osaksi harrastamisen Suomen mallia aikaisemmin pääsisi tutustumaan erilaisiin vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksiin ja hyötymään harrastamisen syrjäytymistä ehkäisevistä eduista. Lisäksi ehdotamme harrastusmahdollisuuksien viestinnän tehostamista oppilaitosten ja nuorisotalojen osalta sekä sosiaalisen median tasolla. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu nuorten syrjäytymisestä toteaa Suomen harrastamisen mallin tällä hetkellä tavoittavan niitä lapsia ja nuoria, joilla on jo harrastuksia. Malli ei tavoita nuoria, joilla harrastuksia ei vielä ole ja joiden perheissä harrastustoimintaa ei tueta. On tärkeää varmistaa harrastustoiminnan olevan aidosti saatavilla riippumatta nuoren äidinkielestä, sosioekonomisesta luokasta, perhetaustasta tai muista mahdollisesti osallistumista rajoittavista tekijöistä.
Lähteet
Salminen, Marikka, Lasten ja nuorten mielenterveys ja syrjäytyminen , 3 / 2 0 14 51. Vuosikerta, Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti
Sevänen, Sanna, Syrjäytyminen vaatii varhaista puuttumista, 21.3.2019
Syrjäytyminen vaatii varhaista puuttumista – Dialogi (diak.fi)
Kaakkinen, Markus, Näsi, Matti, Nuoten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020, katsauksia 47/20221, Helsinki yliopisto Katsauksia_47_Kaakinen_Näsi_2021.pdf (helsinki.fi)
Karppi, Tiina. Törkeiden väkivaltarikosten määrä on kasvanut Helsingin päärautatieaseman alueella – viime vuonna tapauksissa näkyi piikki, kertoo poliisi. Yle, 26.4.2021. online
Kentta, Tiina. 2014. Harrastamaan! Maahanmuuttajataustaisten nuorten harrastaminen ja opas harrastusen hakuun. online
Kivivuori, Janne. 2009. Nuorten syrjäytyminen ja rikollisuus: Suomessa tehdyn tutkimuksen ja sen katvealueiden kartoitusta. online
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi nuorisolain muuttamisesta. online
Soteuudistus. Mikä on hyvinvointialue? online
Suomen psykologiliitto. Koulujen ja oppilaitosten psykologien henkilöstömitoitus lakiin. 8.10.2021. online
Tarkastusvaliokunta. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelurakenne, rahavirrat sekä seurannan haasteet. 1/2022. online
Vihapuheen kriminalisointi
Suomen rikoslaissa ei ole määritelty tai kriminalisoitu kaikkea vihapuhetta, ja myös EU:n komissio on 2/2021 antanut Suomelle huomautuksen asiasta. Tuolloin komissio kehotti Suomea panemaan kaikilta osin täytäntöön vihapuheen ja viharikosten kriminalisointia koskevan lainsäädännön, mutta tämä on vielä tekemättä. Suomessa ei olla kriminalisoitu vihapuheen erityisiä muotoja, eli kansainvälisten rikosten ja holokaustin julkista puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä, eikä yksilöön kohdistuvaa vihapuhetta. Tämän lisäksi, kuten EU:kin huomautuksessaan toteaa, tulisi vihapuhetta voida tutkia ja siitä nostaa syyte ilman uhrin ilmoitusta tai syytöstä. Tämän lisäksi määritelmän puuttuessa vihapuheen rooli ja tulkinta rikosten tutkinnassa ja ratkaisemisessa vaihtelee ja on riippuvaista yksittäisistä viranomaisista ja heidän tulkinnoistaan siitä, mikä voidaan tulkita vihapuheeksi. Kansalaisten oikeusturvan yhtenäisen toteutumisen takaamiseksi tarvitaankin yhtenäinen määritelmä sille, mitä vihapuhe on.
Vihapuheelle tulee siis luoda rikostutkintaan selkeä määritelmä, jota sovelletaan systemaattisesti vihan motivoimien rikosten tutkimisessa ja oikeudellisessa ratkaisemisessa. Tätä määritelmää tulee käyttää myös muilla yhteiskunnan osa-aluilla, joissa vihapuhetta kohdataan, kuten esimerkiksi kouluissa. Viranomaisia ja kunta-alan toimijoita tulee myös kouluttaa tunnistamaan vihapuhetta ja puuttumaan siihen oikeilla tavoilla. Selkeä, yhtenäinen määritelmä auttaa myös vihapuheen uhreja tunnistamaan ja nimeään kohtaamaansa huonoa kohtelua sekä antaa tutkijoille pohjan analysoida yhteiskunnassa tapahtuvaa viharikollisuutta, täten tuoden vihapuhetta ja sen todellista määrää näkyvämmäksi.
Ensimmäisenä askeleena kohti vihapuheen kokonaisvaltaista kriminalisointia tulee eduskunnan/ ministeriöiden siis luoda selkeä ja yhtenäinen määritelmä vihapuheelle. Esimerkkinä muiden tahojen luomista määritelmistä on mm. ECRI:n (European Commission against Racism and Intolerance) ehdotus vuodelta 2015. Määritelmän luomisessa tulee ottaa huomioon ja kuunnella eri vähemmistöjen ja sidosryhmien sekä asiantuntijoiden mielipiteitä, jotta määritelmä kattaa kaikki vihapuheen eri muodot ja vastaa siltä vaadittaviin tarpeisiin. Tämän lisäksi, kunhan vihapuheen lisääminen EU-rikosten listaan edistyy ja aikanaan valmistuu, tulee Suomen sen pohjalta muodostaa oma vihapuheen kokovaltainen kriminalisointi rikoslain (38/1889) muutoksella.