Kun Ukrainassa sota syttyi keväällä 2022, asuin Intiassa ja tein korkeakouluharjoittelua paikallisessa kansainvälisessä yksityiskoulussa. Oli absurdia elää toisella puolella maailmaa, kun yhtäkkiä tutussa ja turvallisessa Euroopassa oli syttynyt sota.
Kävin läpi sekalaisia tunteita enkä voinut olla ajattelematta, ettei Suomikaan ole turvallinen maa muuttuneessa kansainvälisen politiikan tilanteessa. Luimme eliittikoulun oppilaiden kanssa George Orwellin Eläinten vallankumousta, enkä malttanut olla kertomatta oppilaille siitä, millaisia jännitteitä Euroopassa oli meneillään.
Yhtäkkiä tajusin, miten mitättömiä omat tuntemukseni ja näkökulmani turvallisuudesta ja sodasta olivat siinä ympäristössä, jossa parhaillaan elin. Intia on valtava maa, johon mahtuu erilaisia poliittisia mielipiteitä, uskontoja ja intressejä. Lisäksi maalla on omat jännitteensä, milloin minkäkin rajanaapurin kanssa, ja sota Euroopassa näyttäytyy monella tapaa vähäpätöiseltä. Yritin puhua sodasta opettajakollegoilleni, mutta ymmärsin pian, ettemme me kaikki istuneet samassa veneessä. Se kanta, joka monelle suomalaiselle oli itsestään selvä (Ukrainan puolella seisominen), ei ollutkaan toisella puolella maailmaa kaikkien näkökanta. Havainnoin, että erityisesti hindunationalismin kannattajista monet uskoivat sokeasti pääministeri Narendra Modin toimivan rauhanrakentajana Venäjän ja Ukrainan välillä.
Kun kuvat Butšasta tulivat julkisuuteen, voin fyysisesti pahoin.
Kun kuvat Butšasta tulivat julkisuuteen, voin fyysisesti pahoin. Mielessäni kävin läpi erilaisia katastrofiskenaarioita siitä, mitä tapahtuisi, jos konflikti eskaloituisi myös muihin maihin. Samoihin aikoihin minulle oltiin mahdollisesti tarjoamassa jatkopestiä koulusta, jossa työskentelin. Kielten opettamisen sijaan olisin opettanut kansainvälisiä suhteita. Lopulta kieltäydyin tarjouksesta, sillä ajattelin, etten pystyisi elämään pitkään poissa Euroopasta nyt, kun ajat olivat niin epävarmoja. Lisäksi erään kollegaystäväni kommentti; ”Miksi Ukraina ei vain luovuta? Koko maailman talous kärsii,” saattoi hyvin vaikuttaa myös päätökseeni palata takaisin Suomeen.
Vapaudesta ja rauhasta
Intiassa asuessani ymmärsin mitä vapaus minulle merkitsee. Suomessa voin kulkea vapaasti kaduilla pelkäämättä, voin matkustella ja ulkoilla kyselemättä lupaa keneltäkään. Intiassa eräs seksuaalivähemmistöön kuuluva kollegani kyseli, millä tolalla lhbtiq-oikeudet ovat Suomessa. Kerroin, että meillä on politiikassakin ihmisiä, jotka ovat avoimesti kertoneet seksuaalivähemmistöön kuulumisestaan ja lähipiirissäni on paljon sateenkaari-ihmisiä, jotka voivat elää melko vapaasti.
Kollegani kertoi, ettei itse uskalla kertoa suuntautumisestaan työyhteisössä, sillä paikalliset ovat monella tapaa konservatiivisia arvoiltaan. Huomasin itsekin sensuroivani paljon sanomisiani, enkä kertonut avoimesti minkälaista elämää Suomessa elän. Se, etten saanut palata kämppisasuntooni kymmenen jälkeen illalla, eikä kotonamme saanut nauttia alkoholia tai tuoda vieraita, kertoo paljon siitä, millaisia rajoituksia Intiassa kohdistetaan erityisesti naisiin turvallisuussyihin vedoten.
Harjoittelukokemuksesta paljon oppineena ymmärsin, että näkökulmat sotaan ja turvallisuuteen ovat kontekstisidonnaisia. Omat tulkintani maailmasta jäävät kuitenkin helposti kovin Eurooppa-keskeisiksi, sillä tämä on se viitekehys, jossa olen kasvanut. Ylisukupolviset traumat saavat meidät kollektiivisesti kokemaan turvattomuutta Venäjän naapurimaana syystä, mutta on hyvä muistaa, että meidän kaikkien yhteisen päämäärän tulisi olla rauha. Itse kullekin on kasvattavaa ja opettavaista vaihtaa maisemaa ja ymmärtää, mistä näkövinkkelistä maailman ilmiöitä ja tapahtumia tarkastelemme.
Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen asiantuntija, joka parhaillaan viimeistelee graduaan Intercultural Encounters -maisteriohjelmaan Helsingin yliopistossa. Kirjoittaja on työskennellyt vuosia järjestökentällä sekä julkisella sektorilla maahanmuuton ja kotoutumisen teemojen parissa ja vietti viime kevään Jaipurissa EDUFI-harjoittelussa.
Teksti on julkaistu osana Sadankomitean projektia Nuoret rakentamassa EU:n globaalia tulevaisuutta (2022). Osarahoitettu Eurooppa-tiedottamisen valtionavulla.
