Rasismista pitää aina puhua suoraan, rehellisesti ja siten, kuinka asiat todella ovat kunkin kokemissa tilanteissa. Rasismi on todella haitallinen tekijä niin yksilön yksityiselämässä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Miksi siitä pitää puhua suoraan ja vakavasti? Siksi, että rasismista eri muotoineen ei saa koskaan vaieta. Jos haluamme nähdä ja kokea muutosta, niin meidän täytyy myös hyväksyä ja myöntää se, että valitettavasti meidän Suomemme on valtio, jonka sisällä on liian paljon niin rakenteellista kuin yksilöllistettyäkin rasismia.
Kansalaisuuden voi määritellä monella tapaa mm. syntyperän, kielen, kulttuurin ja tapojen mukaan. Suomalaisuus voi myös näyttää monen silmissä valkoiselta. Suomalaisuus voi näyttäytyä ulkoisten ominaisuuksien lisäksi myös kodin sisustuksessa, tavoissa, mielipiteissä sekä kulttuurissa, mutta ne eivät saisi olla perusteluita suomalaisuudelle.
Kuka tahansa voi olla suomalainen. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa ja tuntemuksiinsa. Suomalaisidentiteettiä ei saisi riistää tai evätä keneltäkään syntyperän, kielen, uskonnon, vaatetuksen tai minkään muunkaan henkilökohtaisen tekijän vuoksi.
Suomessa on muutakin rasismia, kuin rasistiset solvaukset ja viharikokset. Nimenomaan Suomessa on koulutuksessa, työelämässä, asuntomarkkinoilla ja eri palveluissa rakenteellista rasismia ja syrjintää. Meidän jokaisen pitäisi tuntea vastuuta tällaisen rasismin kitkemisestä niin Suomessa kuin maailmallakin.
Meillä Suomessa on hallitusohjelma, johon on kirjattu rasismin ja syrjinnän vastaisia toimenpiteitä. Rasismin vähentämiseksi ja lopulta poistamiseksi on tehtävä paljon työtä aktiivisessa yhteistoiminnassa muiden kanssa. Rakenteellinen rasismi heikentää yhteiskunnallista osallisuutta ja romaniyhteisön asemaa. Hyvinvointimme heikkenee ja sen myötä kaikki muu, kuten työ, koulutus, ihmissuhteet ja niin edelleen.
Nuoret voivat tehdä esimerkiksi oman aloitteen rasismia vastaan ja viedä sitä eteenpäin: se kannattaa ja tuottaa usein hyvää tulosta. Nuorten arjessa rakenteellinen rasismi voi näkyä myös kaveriporukoissa: täytyy olla tietynlainen, jotta tuntee kuuluvansa joukkoon ja jotta hyväksytään porukan sisälle. Tämä on todella haitallista ja voi muokata nuoren omakuvaa ja maailmannäkemystä. Minusta erilaisuus on rikkaus ja se mahdollistaa erilaisuuden rikkauksien jakamisen myös muille!
Valitettavasti rakenteellinen rasismi vahingoittaa myös romaniyhteisöä, niin yhteisön sisältä kuin sen ulkopuoleltakin – emme ole tässäkään poikkeus. Toivotaan ja ollaan valmiita rakentamaan parempaa ympäristöä tuleville sukupolville kulttuuritaustasta riippumatta. Vain vaikuttamalla ja tekemällä yhteistyötä voimme onnistua!
Dimitri, kevään 2021 rauhanlähettiläs
