Rauhanlähettiläiden työpajat (2022)

Työpaja 1: Rauhanratkaisujen Wiki-työpaja

Miksi ja mitä

Mitä voin tehdä rauhan edistämiseksi ja sodan estämiseksi? Nämä ovat kysymyksiä, joita rauhanlähettiläskoulutukseen osallistuneet usein kysyvät. He ovat toivoneet käsikirjaa, josta voisivat löytää toimintavinkkejä ja ohjeita niiden toteuttamiseksi. Tapasimme filosofi Lassi Raunion, joka oli kehitellyt ideaa verkkoon rakennettavasta Ratkaisujen Wikistä. Se olisi Wikipeadia-verkkotietosanakirjan tapainen portaali, joka tarjoaisi yksittäisille ihmisille vinkkejä ja konkreettisia ratkaisuja keinoista toimia rauhan ylläpitämiseksi. Päätimme järjestää yhdessä työpajan, jossa kokeillaan miten nämä kaksi ideaa voisi yhdistää.

Mitä teimme

Työpaja keskittyi etsimään keinoja tukea venäläisiä sodan vastustajia ja aseistakieltäytyjiä sekä estämään Putinin hallintoa saamasta energian myynnistä tuloja.

Työpaja järjestettiin osana Kansainvälistä rauhanpäivää (21.9.2022) ja Rauhanaseman rauhanpäivän tapahtumaa sekä YK-nuorten järjestämää Nuorten Rauhanviikkoa. Työpajana osallistui noin 14 henkilöä.

Keskusteluissa pohdittiin mikä yhteys sodan vastustamisella ja energian säästämiselle on? Pohdimme asiaa yhdessä ja huomasimme, että ensinnäkin yhteys on moraalinen: jos vastustaa Putinin hallintoa ja sen laitonta hyökkäystä Ukrainaan niin on kyseenalaista samanaikaisesti ostaa heiltä energiaa ja siten rahallisesti tukea sotaa. Toiseksi irtaantumalla venäläisen energian käytöstä ja fossiilisista energianlähteistä viedään Putinin ja sen hallinto mahdollisuus vaikuttaa energian avulla eurooppalaisiin valtioihin taloudellisesti ja poliittisesti.

Työpajassa piti käsitellä myös keinoja tukea venäläisiä aseistakieltäytyjiä, mutta työpajapäivän aamuna Venäjä oli julistanut osittaisen liikekannallepanon. Kouluttajaksi lupautunut venäläinen aseistakieltäytyjä joutui sen takia lähtemään organisoimaan liikekannallepanoa vastustavaa toimintaa.

Mitä oppeja haluamme jakaa

Ratkaisujen wiki on keino joukkoistaa sodan vastustamista ja jakaa konkreettisia keinoja. Sen toteuttamiseen voi osallistua kuka tahansa, jolloin saadaan mahdollisimman paljon ideoita.

Tavoitteena pitää olla saada mahdollisimman paljon konkreettisia ideoita eikä huomioita tarvitse ensimmäiseksi kiinnittää ideoiden toteuttamiskelpoisuuteen, poliittiseen realistisuuteen tai vaikutusketjuihin. On hyvä, jos jaettuja ideoita voi kommentoida ja äänestää, jolloin niiden toimivuudesta saadaan tietoa sekä niitä voidaan kehittää yhdessä.

Kaikkia sisältöjä ei tarvitse kirjoittaa itse vaan listojen ja luetteloiden avulla voidaan linkittää muiden tekemään hyvään materiaaliin.

Ratkaisujen wikiin tai muihin internettiin koottaviin tietokantoihin tarvitaan päätoimittaja ja aktiivinen toimituskunta. Sen tehtävä on koordinoida työtä ja toteuttaa tarvittavia teknisiä ratkaisuja.

Verrattuna painettuun kirjaan Ratkaisujen wikin etuna on mahdollisuus laajentaa ja päivittää sisältä jatkuvasti, jolloin se vastaa paremmin kulloisiinkin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Haasteena on saada käyttäjät löytämään sivusto ja tehdä siitä riittävän helppokäyttöinen sekä saada joukkoistettua ihmisiä tuottamaan sinne ideoita.

Ratkaisujen wiki-työpajassa etsittiin keinoja tukea venäläisiä sodanvastustajia

Työpaja 2: NOT YOUR SOLDIER – Mitä on antimilitarismi? podcast

Sadankomitean kautta antimilitariseen Not Your Soldier -nuorisovaihtoon osallistuneet Luka ja Waltteri ovat julkaisseet kyseistä nuorisovaihtoa käsittelevän jakson osana heidän No Mutta Toisaalta… podcastia. Lisäksi heillä on vieraana Osma, yksi nuorisovaihdon osallistujista ja Sadankomitean rauhanlähettiläistä. Jaksossa he käyvät yhdessä läpi kokemuksiaan vaihdosta ja mitä he siellä oppivat sekä pohtivat omia näkemyksiään rauhasta, sodasta ja antimilitarismista.

Kuuntele Spotifyssa
Katso YouTubessa

Valokuvassa podcastin nauhoitus-studiosta, jossa kuvassa Osma Aarnos ja juontajat Luka sekä Valtteri.
Studiosta militarismista ja eurooppalaisesta rauhantoiminnasta keskustelemassa Osma Aarnos ja juontajat Luka sekä Valtteri

Työpaja 3: Iran ja Saudi-Arabia: keskustelua kirjailija Liisa Liimataisen kanssa

Ansa Kilpeläinen haastatteli toimittaja-kirjailija Liisa Liimataista tämän tuoreesta kirjasta Riikinkukko ja Kameli. Kirjailta Liisan kanssa oli osa nuorten rauhanlähettiläiden Erasmus+ Solidaarisuus-projektia. 

Iranin rohkeat naiset Lähi-idän shakkilaudalla 

”Olin imatralainen Liisa Ranskassa ja minun piti muuttaa käsitykseni kolonialismista vapautuneista maista, kun Algeriassa tuli valtaan regiimi”, Liisa Liimatainen kertoi ensimmäisestä opistaan. Hänen piti elättää itsensä ja journalismin tekeminen Ylen maista, joista siihen aikaan ei juuri kerrottu suomalaisessa mediassa tuntui hyvältä idealta. Algerian konfliktia seurasivat juttukeikat Libanonissa, Libyassa ja Syyriassa. Iraniin hän sai juttukeikan vuonna 1997 ja rakkaus maahan syntyi. ”Maa ei käynyt käsityksiini ja sen kulttuuri ja politiikka erosi kaikista muista”, Liisa kertoo. 

Liimataisen mukaan avain Iranin tulkintaan on sen trauma yksinjäämisestä Irakin hyökätessä maahan 1980-luvulla. Maa jäi silloin ilman arabimaiden ja lännen tukea. Iran on siitä lähtien pyrkinyt siirtämään turvallisuutensa maan rajojen ulkopuolelle käymällä sijaiskonflikteja Jemenissä, Syyriassa ja Libanonissa. Liisa ei näe Iranin tai Saudi-Arabian politiikan olevan rauhanomaista vaan aggressiivista ulkopolitiikkaa. Iranin nykyinen kansanliike haluaa Iranin käyttävän enemmän rahaa omiin kansalaisiinsa eikä konflikteihin muissa maissa, mutta sekään ei ensisijaisesti vastusta maiden ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. 

Tuhkasta nousevat rohkeat naiset 

”Iranin naisilla on pitkä aktiivisten naisten tarina historiassa. Naiset ovat vaikuttaneet yhteiskunnallisesti ja olleet poliittisesti aktiivisia. Iranin kirjoitettu historia on kuitenkin hyvin miesvaltaista, eikä anna totuudenmukaista kuvaa siitä, mikä merkitys naisvaikuttajilla on ollut. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten näet Iranin naisliikkeen kehityksen ja tämänhetkiseen tilanteeseen johtaneet tapahtumat”, keskustelua luotsannut Ansa Kilpeläinen kysyi. 

”Iranissa järjestettiin ensimmäiset vaalit 1926. Yleiset ja yhtäläiset vaalit tulivat joihinkin Euroopan maihin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Saudi-Arabiassa on äänestetty vasta kerran”, Liisa valottaa Iranin kansalaisyhteiskunnan asemaa. Ennen Islamilaista Tasavaltaa kaupungeissa oltiin aktiivisia kansalaisia, mutta maaseudulla ei. Vallankumousta tekivät yhdessä niin islamistit, kulttuuripiirit kuin vasemmistolaisetkin ja naiset olivat siinä mukana. Vasta Irakin sodan jälkeen alkoivat puhdistukset. Kansalaisyhteiskunta on monta kertaa painettu alas ja aktivisteja on tapettu, mutta aina se on noussut uudelleen. ”Iran on siitä niin omituinen maa – äärimmäisen fiksu, sivistynyt ja rohkea kansalaisyhteiskunta”. Nyt kapinoita on ollut vuodesta 2017 lähtien eri puolilla maata. Taustalla on muun muassa ilmastonmuutos, josta Iran kärsii raskaasti. 

Nykyinen sukupolvi ei ymmärrä Irakin sodan traumaa ja vallankumousta tai miksi heidän vanhempansa eivät tee mitään. ”Pitää muistaa, että repressio on kauhistuttava. Ihmisiä on tapettu valtavasti”, Liimatainen muistuttaa. Hän arvioi, että jos islamilaisen tasavallan jatkuvuus on uhattuna voisi kansallinen turvallisuusneuvosto tehdä myönnytyksiä, mutta he eivät lopeta tasavaltaa. ”Mutta mikä on tämän tien hinta?”, hän kysyy ja muistuttaa, että yhteiskunta ei enää pelkää. 

Teksti ja kuvat: Jarmo Pykälä 

”Iran ja Saudi-Arabia: keskustelua Liisa Liimataisen kanssa” järjestettiin Rauhanasemalla perjantaina 28.10.2022 yhdessä Sadankomitean ja Lähi-idän opiskelijat ry:n kanssa. 

Työpaja 4: Afganistan ja hazaroiden tilanne

Tulossa…

Osarahoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelmasta. Euroopan komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä. Suomessa Erasmus+ -ohjelman hallinnoinnista ja toimeenpanosta vastaa kansallinen toimisto Opetushallituksessa. Lisätietoa Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelmasta: www.oph.fi/euroopan-solidaarisuusjoukot.