Vihapuhe ei kuulu sananvapauteen

Maaliskuun alussa yli 20 päätoimittajaa julkistivat kannanoton ”luotettavan median puolesta”. Kannanotossaan he arvioivat suomalaista keskusteluilmapiiriä, erityisesti sen kärjistyneimpiä ilmenemismuotoja: solvaamista, halventamista, mustamaalaamista ja suoranaista valehtelua. ”Moniarvoinen viestintä ja sananvapaus sallivat erilaiset mielipiteet. Se ei tarkoita, että kuka tahansa voi levittää mitä tahansa kenenkään siihen puuttumatta”, todetaan kannanotossa.

Päätoimittajat myös ilmoittivat, etteivät he hyvää journalistista tapaa kunnioittavina ”aio olla valemedian hiljaisia tukijoita ja myötäjuoksijoita”, ja että he tukevat parjauskampanjoiden kohteiksi joutuneita yksittäisiä journalisteja. ”Emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla”, päätoimittajat lupaavat.

Vihdoinkin, ajattelin ensimmäiseksi kannanottoa lukiessani. Ja toivottavasti päätoimittajat pitävät lupauksensa, nimittäin yksittäisten journalistien puolustamisen sekä pesäeron tekemisen valemediaan, oli seuraava ajatukseni.

Sananvapaus kaventuu merkittävästi, mikäli toimittajia voidaan seuraamuksetta uhkailla tai painostaa olemaan kirjoittamatta esimerkiksi turvapaikanhakijoista tai muista kiistanalaisista aiheista ja mikäli painostus tuottaa tulosta joko toimitusten päätöksenä olla käsittelemättä tiettyjä aiheita tai toimittajien itsesensuurina.

Olisi myös toivottavaa, että kannanoton allekirjoittaneet päätoimittajat ovat sisäistäneet kirjoittamansa sekä sitoutuvat noudattamaan kuuluttamiaan periaatteita omassa mediassaan. Paikkansa pitämättömien tietojen levittäminen ei nimittäin ole ollut MV-lehden ja muiden valemedian julkaisujen yksinoikeus. Siihen ovat syyllistyneet myös muun muassa Helsingin Sanomat, Yle, MTV ja iltapäivälehdet.

Kirjailija ja elokuvantekijä Elina Hirvonen kirjoittaa Demokraatin kolumnissaan siitä, kuinka helmikuun alussa Suomen uutiset kirjoitti vastaanottokeskuksessa leviävistä ”huolestuttavista viesteistä”. Hirvosen mukaan juttua ”siteerasivat ainakin Helsingin Sanomat, Yle, MTV ja iltapäivälehdet”. Myös poliisi ryhtyi tutkimaan tapausta ja selvisi, ”että huhujen levittäminen saattoi olla tahallista harhaanjohtamista”. Yksikään media ei vain ollut tarkistanut Suomen uutisen julkaiseman jutun todenperäisyyttä, Hirvonen kirjoittaa.

Samankaltainen tapaus Hirvosen mukaan oli Teemu Selänteen blogikirjoituksesta alkunsa saanut uutisointi. Senkään osalta mediat eivät selvittäneet, oliko Selänteen blogissa mainittua joukkoraiskausta tapahtunut vaiko ei. Journalistin ohjeiden mukaan jutun tiedot on tarkistettava silloinkin, kun juttu on julkaistu jo aiemmin, Hirvonen muistuttaa.

Elina Hirvosen kolumnin lisäksi kannattaa lukea Pontus Porokurun viime vuoden marraskuun lopussa julkaisema blogikirjoitus ”Mihin tarvitaan MV-lehteä, kun oikea media on tällainen?” Arvioituaan niin kutsutun valtamedian uutisointia turvapaikanhakijoista Porokuru toteaa lopuksi: ”Käsitteet, joilla mediassa puhutaan siirtolaisista, toistavat piikkilangalla aidatut pakolaisleirit kielen tasolla. Siirtolaisista puhutaan kuin luonnonilmiöistä tai eläimistä. He ’virtaavat’ Eurooppaan. Euroopan rajat ’vuotavat’ ja ihmiset ’parveilevat’. Turvapaikanhakijat ’hyökyvät aaltona’, ja Suomeen tulevat ovat ’roiskeita tulvasta’.”

On erinomaisen tärkeää, että erityisesti sosiaalisessa, mutta myös niin kutsutussa tavanomaisessa, mediassa vellovaan vihapuheeseen reagoidaan ja sen kohteeksi joutuvia puolustetaan. Vihapuhetta ei myöskään voi oikeuttaa sillä, että niin kutsutuilla maahanmuuttokriittisillä on oikeus esittää näkemyksensä. Maahanmuuttoa ja pakolaisuutta, kuten mitä muuta asiaa tahansa, on oikeus kritisoida. Kritiikki on kuitenkin eri asia kuin painostaminen, uhkailu tai herjaaminen. Sananvapaus ei myöskään ole sama kuin ajatuksenvapaus. Ajatuksenvapautta ei voida – eikä pidä – rajoittaa, mutta sananvapaus toteutuu aina voimassa olevien lakien puitteissa.

Sananvapauteen kytkeytyy aina myös vastuu. Esimerkiksi uutisen osalta vastuullisuus edellyttää muun muassa sitä, että uutinen pohjautuu tosiasioihin tai jos niitä ei voida vahvistaa, se uutisessa selkeästi ilmaistaan. Samoin vastuullisuuteen liittyy se, ettei asioita pyritä suurentelemaan, mitä on runsaasti tehty turvapaikanhakijoita käsittelevässä uutisoinnissa. Näiden osalta perinteisellä mediallakin on paljon parannettavaa.

Timo Mielonen