Ei ole sattumaa, että YK-päivä on aseidenriisuntaviikolla. Aseidenriisunta on YK:n rauhantyön sydämessä, ja YK on perustettu ”pelastamaan tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta”.
Aseidenriisunta hukkuu kuitenkin helposti muiden rauhantyön kysymysten alle. Lisäksi niin rauhanliike kuin YK:kin kuulevat toisinaan kritiikkiä siitä, että työmme aseidenriisunnan eteen on turhaa. Moni menettää uskonsa rauhantyön mahdollisuuksiin, kun lukee uutisia sodista ja valtioiden itsekkäistä toimista. Moni miettii, eikö olisi parempi keskittyä vain käynnissä olevien taisteluiden lopettamiseen ja jättää aseidenriisunta helpompiin aikoihin.
Totuus kuitenkin on, että juuri silloin kun aseidenriisunta näyttää kaikkein vaikeimmalta, on kaikkein tärkeintä tehdä työtä sen eteen. Aseidenriisunta on keino lieventää jännitteitä, rakentaa luottamusta valtioiden välille ja vähentää ihmisten kärsimystä nykyisissä ja tulevissa konflikteissa. Jopa kylmän sodan keskellä aseidenriisunta oli keino, jolla suurvallat saattoivat vetäytyä sodan partaalta. Siksi teemme työtä aseidenriisunnan eteen myös ja varsinkin, kun maailmassa on levotonta.
Ja jos suuret valtiot eivät johda aseidenriisuntaa, pienten valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan on toimittava. Meidän on jatkettava työtämme sinnikkäästi ja muistutettava, että rauha vaatii yhteistyötä ja pitkäjänteistä toimintaa. YK:kin koostuu suuresta joukosta valtioita, joista useimmat kannattavat aseidenriisuntaa. Suurin osa maailman valtioista haluaa eroon ydinaseista, tahtoo vähentää siviilien kärsimystä konflikteissa ja ehkäistä uusien tuhoisien asejärjestelmien kehittelyn. Suomalaisena rauhanaktivistina toivon, että Suomikin edistäisi aktiivisemmin aseidenriisuntaa sen kaikilla eri osa-alueilla.
YK:ssa aseidenriisuntaa tehdään neuvottelemalla ja sopimusten toimeenpanoa seuraamalla. Suomessa kansalaisyhteiskunnan rooli on tiedottaa kansainvälisistä tapahtumista sekä seurata ja vaikuttaa Suomen politiikkaan. Sadankomitea on nostanut aseidenriisunnan myös nuorisotyömme ytimeen: koulutamme rauhanlähettiläitä aseidenriisunnan kysymyksissä, jotta osaaminen aiheessa siirtyy myös nuoremmille rauhantyön tekijöille. Tahdomme yhteiskunnan, jossa aseidenriisunnan kaltaisia kysymyksiä ei jätetä vain viranomaisille ja päättäjille vaan jossa näistä käydään vilkasta ja moniäänistä keskustelua. Aseidenriisunta myös vaikuttaa erityisen paljon nuoriin, sillä sekä onnistuneiden prosessien että tekemättä jääneen aseidenriisunnan vaikutukset heijastuvat heihin pitkän aikaa.
Tänä YK-päivänä toivon kuten YK:n pääsihteeri António Guterreskin, että kaikki paremman maailman puolesta työskentelevät jatkavat työtään myös vaikeina aikoina. Puhutaan aseidenriisunnan puolesta, haastetaan viranomaisia ja poliitikkoja sitä edistämään, asetetaan tavoitteet korkealle. Rauhaa voi edistää vain tekemällä työtä sen eteen, ja keskeisessä roolissa tässä on aseidenriisunta.
Hyvää YK-päivää jokaiselle!
Minna Vähäsalo, Sadankomitean järjestökoordinaattori
