Yksittäisten henkilöiden tekemät terrori-iskut, tuoreena esimerkkinä Uuden-Seelannin isku, ovat saaneet monet pohtimaan, ovatko kyseessä niin sanottujen yksinäisten susien suorittamat teot vai suurempi poliittisen väkivallan ja viharikosten aalto. Suomessa poliittinen väkivalta saattaa näyttäytyä keskusteluissa varsin vieraana ilmiönä. Syynä voi olla Suomen verrattain rauhallinen historia. Edelleen mielenilmausten yhteydessä tapahtuvia väkivallantekoja tai äärioikeistolle tyypillistä yksittäisten ihmisten tekemää katuväkivaltaa ei välttämättä mielletä poliittiseksi julkisessa keskustelussa.
Mielestäni on kuitenkin hyvä muistaa, ettei kukaan toimi yksin tai täysin eristyksissä tässä maailmassa. Usein poliittisen väkivallan ja viharikosten takana on jonkin liikkeen vaikutus tekijän ajatteluun tai yleisen keskusteluilmapiirin muuttuminen väkivaltaa hyväksyväksi. Viime vuosina tilaa saaneet syrjiviin asenteisiin ja ennakkoluuloihin perustuvat puhetavat ja niiden hiljainen hyväksyntä ovat osaltaan luoneet pohjaa poliittisen väkivallan synnylle.
Ennakkoluuloihin perustuvan puhetavan valtavirtaistumiseen on vaikuttanut myös Suomessa pelon politiikan keinoin rakennettu kuva erotteluun perustuvasta maailmasta. Uhkakuvien rakentajat vetoavat erilaisuuden pelkoon, epävarmuuteen ja tyytymättömyyteen. Kun ratkaisuja ihmisten kokemiin pettymyksiin ja merkityksettömyyden tunteisiin tarjotaan lietsomalla vihaa, luodaan samalla turvattomuuden ilmapiiriä. Tällaisessa ilmapiirissä pelon levittämiseen saattaa tiedostamattaan osallistua suurempikin yleisö.
Vihamieliset viestit ja kyseenalaiset näkemykset tavoittavat yhä enemmän ihmisiä internetin kautta. Tunteisiin vetoavia tarinoita on helppo rakentaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, joka nojaa samaistuttavassa ja yksinkertaistetussa muodossa esitettyjen kokemusten jakamiselle omassa lähipiirissä. Facebookin ja YouTuben algoritmit pyrkivät tarjoamaan käyttäjilleen heidän ennakkokäsityksiään ja odotuksiaan tukevaa sisältöä, jota olemme ihmisinä varsin taipuvaisia vastaanottamaan.
Jatkuvasti vastaan tulevat samanmielisten näkemykset alkavat muokata maailmankuvaa, mikä voi muodostaa vääristyneitä käsityksiä todellisuudesta. Toistuva vihapuhe tuottaa syrjiviä asenteita ja tällaisen keskusteluilmapiirin normalisoituessa vihamielisten ajatusten levittäminen alkaa näyttäytyä hyväksyttävänä. Vaarallista on, kun verkossa esiintyvä vihapuhe alkaa näkyä väkivaltana kaduilla.
Vihapuheesta on lyhyt matka poliittiseen väkivaltaan
Hiljattain on tullut esille hyökkäyksiä vaalityötään tekeviä henkilöitä vastaan. Vaalirauhan rikkominen kertoo pyrkimyksistä äänten hiljentämiseen. Kyse on poliittisesta väkivallasta. On aika puuttua. Ei anneta valtaa vihan ja pelon ympärille rakennetulle käsitykselle todellisuudesta. Annetaan jokaiselle mahdollisuus tuntea kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa. Annetaan äänemme kuulua.
Tänä keväänä on kahdet vaalit. Äänestämällä voimme kertoa, että emme hyväksy muiden hiljentämistä ja väkivaltaa. Lopulta olemme kaikki ihmisiä, jotka elävät yhdessä tässä maailmassa. Yhdessä voimme tehdä maailmasta paremman paikan jokaiselle elää. Annetaan äänemme rauhalle.
