Turvallisuuspolitiikka

Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne on parantunut merkittävästi kylmän sodan päättymisen jälkeen. Esimerkiksi puolustusvoimien entinen komentaja Gustaf Hägglund totesi Helsingin Sanomien haastattelussa 8.9.2002, miten "on täysin mahdoton ajatus, että Suomeen voisi kohdistua mikään erillinen sotilaallinen uhka". Samantyyppisiä lausuntoja kuullaan jatkuvasti ja tähän analyysiin pohjaten myös esimerkiksi Ruotsi luopui yleisestä asevelvollisuudesta.

Muutos ei kuitenkaan näy käytännön puolustuspolitiikassa, päinvastoin. Asevelvollisuus, Eurooppalaisittain harvinaisuus, on Suomessa edelleen käytössä, puolustusmenot kasvavat vaikka muihin hallinnonaloihin kohdistuu leikkausvaatimuksia ja näistä teemoista puhuminen leimataan edelleen epäisänmaalliseksi ja sotaveteraanien työn halveksunnaksi.

Turvallisuustilanteen parantuminen perustuu paljolti Euroopan yhdentymiseen. Euroopan unionin tavoitteena on tiivistää kansojen kanssakäymistä ja tällä tavoin estää eurooppalaisten sotien syttyminen. Sadankomitean lähtökohtana on, että EU:sta ei pidä rakentaa sotilaallista voimaa vaan EU:n vahvuus on yhteistyössä. Paljon puhutun kriisinhallinnan täytyy perustua ensisijaisesti siviilikriisinhallintaan ja erityisesti kriisien ennaltaehkäisyyn.

Nato, kiitos ei

Suomen Natoon liittymistä haluavat ovat perustelleet Suomen Nato-jäsenyyttä muun muassa Suomen turvallisuustarpeilla ja pääsyllä päättämään kansainväliseen turvallisuuteen keskeisesti liittyvistä kysymyksistä. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, eikä Nato ei voi tarjota turvaa olematonta uhkaa vastaan.

Nato ei ole rauhanjärjestö, tai edes kriisinhallintaan keskittyvä organisaatio, vaan puolustusliitto, joka on olemassa jäsentensä sotilaallista puolustautumista varten. Se, että Nato myös toteuttaa kriisinhallintaa, ei muuta sitä kriisinhallinnan organisaatioksi.

Nato ei ole demokraattinen yhteisö, jossa päätökset tehdään yhdessä konsensuksella tai enemmistöpäätöksellä. Isännän ääntä Natossa käyttää Yhdysvallat. Päätökset tehdään Washingtonissa, ei Naton päämajassa Brysselissä. Nato ei myöskään ole homogeeninen arvoyhteisö vaan sisäisesti jakautunut erilaisia turvallisuus- ja toimintapolitiikkoja ajavien maiden kokoelma.

Naton jäsenillä ei ole laajempia toimintamahdollisuuksia kansainvälisessä yhteisössä kuin siihen kuulumattomilla mailla, pikemmin päinvastoin. Liittoumattomuus tarjoaa suuremman toimintavapauden muun muassa suhteessa kansainvälisiin kriiseihin ja niiden ratkaisemiseen.

Vapaaehtoinen asevelvollisuus

Suomi on sitkeästi pitänyt kiinni asevelvollisuudesta: vajaa 80% miesikäluokasta suorittaa vuosittain asepalveluksen. Tämä on korkein luku Euroopassa ja yksi korkeimmista luvuista maailmassa, vaikka se onkin viime vuosina laskenut tuntuvasti, sillä vapautuksia annetaan aiempaa helpommin. Muualla Euroopassa käytetään palkka-armeijoita tai valikoivaa asevelvollisuutta. Saksa ja Ruotsi ovat äskettäin luopuneet asevelvollisuudesta ja Venäjällä vain joka viides mies käy armeijan.

Vaikka Suomen armeija tunnustaakin reservin olevan liian suuri moderniin sodankäyntiin, sitä ei haluta pienentää. Pohjalla on käsitys henkisestä maanpuolustuksesta: asepalveluksen opit muokkaavat suuren yleisön käsityksiä sotalaitokselle myönteisiksi. Henkistä maanpuolustusta tuetaan esimerkiksi maanpuolustuskurssien ja -järjestöjen avulla. Toisena perusteluna asevelvollisuudelle voi nähdä sen, että vain koko miesikäluokan velvoittamisen kautta puolustusvoimat voi valita pidemmälle koulutettavat varsin laajasta joukosta.

Kokonaan vapaaehtoinen asepalvelu voisi toimia erityisen hyvin Suomessa maanpuolustuksen korkean arvostuksen vuoksi.
Aseellisen puolustuksen sijaan puolustusvoimien resursseja pitäisi suunnata enemmän konfliktien ennaltaehkäisyyn globaalilla tasolla - se lisäisi myös osaltaan maamme kansainvälistä arvostusta, joka on turvallisuuden paras tae.

Sadankomitea julkaisi kesällä 2010 oman mallinsa maanpuolustuksesta lähitulevaisuudessa. Mallin ja siihen liittyvän selvityksen eurooppalaisesta maanpuolustuksesta voit lukea täältä.

Samaan teemaan liittyvän eurooppalaista siviilipalvelusta käsittelevän selvityksen voit lukea täältä.

Turvallisuuspoliittinen työryhmä

Sadankomitean turvallisuuspolitiikkaa linjaa yhteinen työryhmä Suomen Rauhanliiton kanssa. Sadankomitea järjestää turvallisuuspolitiikkaan liittyviä keskustelutilaisuuksia, seminaareja, rauhantapahtumia ja mielenosoituksia. Turvallisuuspolitiikasta keskusteleminen kuuluu kaikille, myös Suomessa.