Miinat

Miinat jaetaan kahteen kategoriaan maamiinat ja merimiinat. Maamiinat jaetaan nekin kahteen pääluokkaan henkilömiinat (jalkaväkimiinat, Suomen armeijan termi) ja ajoneuvomiinat (panssarimiinat). Siviiliväestön kannalta suuri ongelma on ollut juuri henkilömiinat, vaikka merimiinat ja ajoneuvomiinat (panssarimiinat) voivat nekin tuottaa ongelmia siviileille, rauhanturvaajille ja ympäristölle.

Henkilömiinojen aiheuttama suuri humanitäärinen ongelma tulee siitä, että niitä on levitetty suurissa määrin sattumanvaraisesti laajoille alueille. Ne ovat pieniä ja suunniteltu siten, ettei ihminen niitä havaitsisi.
Henkilömiinoja on erityyppisiä ja eri tavoin toimivia. Osa asennetaan maahan juuri maanpinnan alle tai kasviston suojaan ja ne laukeavat, kun niiden päälle astutaan (esimerkiksi erityyppiset polkumiinat). Toiset asennetaan puihin tai pensaisiin ja viritetään ansalangalla (esim. putkimiinat). Lisäksi on teknisempiä miinoja, kuten Claymore-miinat, jotka ovat sirpalevaikutuksellisia viuhkamiinoja (jotka Suomen armeija on määritellyt viuhkapanoksiksi), ne laukaistaan joko ansalangalla tai tähysteisesti. Näistä räjähtää sadoittain sirpaleita useampien metrien alueelle. Sirpalevaikutuksellisia ovat myös hyppymiinat, jotka sinkoutuvat ilmaan ja vasta sitten laukaisevat sirpaleet. Hyppymiinat räjähtävät ilmassa esim. uhrin vatsan tai silmien kohdalla.
Erityyppisiä henkilömiinoja on Suomen armeijan varastoissa suuria määriä, Suomi on kuitenkin sitoutunut allekirjoittamaan kieltosopimuksen vuonna 2012, joten henkilömiinavarastot hävitetään vuoteen 2016 mennessä.