Useammankin tapahtuman kohdalla tänä kesänä on todettu, että yleensä kävijöitä on enemmän. Niin Facessinkin osalta. Yhtenä selittävänä tekijänä voi pitää säätä, etenkin sellaisten tapahtumien osalta, joissa liput ostetaan paikan päältä. Silti voi pohtia onko taloudellisellakin tilanteella vaikutusta asiaan. Joka tapauksessa Faces käynnistyi epävakaisen sään vallitessa. Perjantaina sadetta tuli alkuillasta ja kokonaisuutena alue oli kovin märkä. Onneksi lauantaina saatiin aurinkoa ja telttayöpyminenkin oli aivan mukavaa. 

Turun torilla Rauhanbussi kohtasi muutamia keskustelukumppaneita ja vanhoja rauhanaktiivejakin kävi paikalla. Tässä vaiheessa kampanjakiertuetta alkoi jo näkyä rutinoitunutta otetta itsekussakin. Turkulaiset mediat vakuuttivat mielenkiinnollaan, Rauhanbussilaisia haastateltiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Jei!

Erinomaisen hyvä kysymyskin esitettiin: "Miksi Suomi on taas hankkimassa kansainväliseen kieltoon meneviä aseita?"

Tätähän me olemme ihmetelleet osaltamme.

Sitten onkin syytä odotella Facessia, toivottavasti tulee kivat ilmat.

Festariväki oli heräilemässä, kun saavuimme hieman puolenpäivän jälkeen Rauhanbussilla Puntala Rockiin Lempäälään. Meitä hieman jännitti tulla paikan päälle, koska aavistelimme tulevan olevan alkukantaisen riehakasta ja kursailematonta. Kukaan ei tiennyt kuinka Rauhanbussiin suhtauduttaisiin vai jaksaako kukaan edes juhlimiseltaan huomata meitä. Edessämme heilu tuhatkunta nahkatakkia niitteineen ja näyttävine irokeeseineen.

Hienoisesta sateen uhkasta huolimatta sää helli meitä jälleen - ainakin suurimmaksi osaksi. Perjantaina sade kasteli välillä sekä meitä että muita musiikkitapahtuman vieraita.

Ilosaarirockissa kampanja sai ilokseen ja käyttöönsä paljon uusia aktiiveja. Uudet ja vielä väsymättömät ajatukset ja kädet ovat erityisen mahtavia kiertueen tässä vaiheessa, olemmehan kiertäneet jo pari viikkoa. Seitsemän hengen voimin Ilosaaren kampanjavuorot saatiinkin jaettua lyhyemmiksi pätkiksi kuin aiemmin mikä tarkoitti kampanjoinnin ja hauskojen iloisten rokkivieraiden kanssa keskustelun lisäksi meille myös tanssia Maria Gasolinan tahtiin ja matkalaulun laulamista yhdessä tuhansien ihmisten ja PMMP:n kanssa sekä ilotulituksen katselua yöllä keikkojen päätyttyä.

Herätyskello soi 04 aamuyöstä. Vielä pitää panna vesipullot kukille, jotta ne selviäisi pari viikkoa yksin kotona Helsingissä. Itse tähtään
05.30 junaan Tampereelle, jossa Sodan räjähtävät jäänteet kampanjabussi
odottaa - matkamme kohti Pirkkalaa, jossa vietämme torilla päivän
jakaen informaatiota. Pirkkalasta jatkamme matkaa kohti Huittista ja sen
jälkeen Poriin Suomi Areena tapahtumaan, joka edeltää Jazzeja.

Pirkkalassa

On hassua saapua aamulla varhain vieraalle paikkakunnalle. Missä on Tori?

Tammelantori on varmaankin yksi tunnetuimpia toreja Suomessa. Se myös tarjosi aikaisimman herätyksen tähän mennessä. Siinä missä monille muille toreille saavutaan kahdeksaan mennessä, Tammelan torin kauppiaat saapuvat paikalle ennen klo neljää, jotta kuudeksi kaikki on valmista. Melko reipasta.

Rauhanbussin reitille osui Jyväskylän jälkeen Keuruu. Heinäkuussa vilkkaaksi kehuttu tori myös osoittautui maineensa arvoiseksi. Vaikka meille osoitettu toripaikka osoittautuikin olevan viereisen tontin puolella, kun kyseisen tontin omistaja kävi jututtamassa ja ilmoittamassa, että näin hyvä asia ei maksa mitään. Torin laidalta löytyi myös erinomainen kahvila, joka tarjoili luontaisesti gluteenittomia herkkuja sekä suolaisena että makeana. Tästä olivat omituisien ruokavalioiden vaivaamat kampanjoijat erittäin iloisia.

Rauhanbussi purki itsensä Jyväskylän kävelykadulle 7.7 klo 09.30. Pienen paikan hakemisen jälkeen saatiin koottua teltta, joka tosin vaati rullallisen mustaa jesaria. Mutta onneksi sitä oli. Päivä sujui vilkkaasti, olihan samalla myös Jyväskylän kesän avajaispäivä. KesäPAXia jaettiin useita nippuja ja pinssitkin olivat pidettyjä.