Sadankomitean lausunto yleiskokouskuulemisessa

Rauhanjärjestö Sadankomitean lausunto ulkoministeriön yleiskokouskuulemisessa 13.9.2017.

Aseidenriisunta ja asevarustelu

YK:n roolia aseidenriisunnassa pitää vahvistaa. Asevarustelun ja maailman sotilasmenojen taso, vuonna 2016 1,69 triljoonaa dollaria, on kestämätön ja osoitus varautumisesta vanhentuneiden uhkien torjumiseen. Todellisia uhkia ovat ilmastonmuutos, väestönkasvu ja taloudellisen eriarvoisuuden kasvu. Näitä uhkia ei voida torjua aseilla eikä armeijoilla. Mikäli aseisiin ja armeijoiden ylläpitoon käytetyt varat suunnattaisiin edes osittain YK:n Agenda 2030 tavoitteiden saavuttamiseen, asetettujen tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyys kasvaisi merkittävästi.

Sotilasmenoista päätetään kansallisesti, eivätkä ne jakaudu tasaisesti YK:n jäsenvaltioiden kesken. Esimerkiksi Yhdysvaltojen osuus sotilasmenoista on noin 36 prosenttia. Huolestuttavaa on se, että Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Siprin tilastojen mukaan sotilasmenot sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa ovat kasvamassa. Näin siitäkin huolimatta, että Venäjän, joka useissa Euroopan maissa koetaan uhkaksi, sotilasmenojen osuus vuonna 2016 oli vain 27 prosenttia Naton eurooppalaisten jäsenmaiden sotilasmenoista.

Vaikka sotilas- ja varustelumenoista päätetään kansallisesti, YK voi toimia menojen kasvun taittamiseksi ja niiden vähentämiseksi. Rauha ja oikeudenmukaisuus on yksi Agenda 2030 tavoitteista. Kyseisen tavoitteen ensimmäinen osa, rauha, kuitenkin on edellytys kaikkien tavoitteiden saavuttamiselle. Siksi YK:n roolia aseidenriisunnan edistämisessä ja sotilasmenojen leikkaamisessa on vahvistettava. Samoin on vahvistettava YK:n jäsenmaiden tukea maailmanjärjestön aseidenriisuntatyölle, sillä YK:n vahvuus on riippuvainen jäsenmaiden sitoutumisesta.

Asekauppa ja YK:n kansainvälinen asekauppasopimus

YK:n kansainvälisen asekauppasopimuksen (ATT) voimaantulo on ollut merkittävä saavutus ja Suomi toimi tuloksellisesti sopimuksen puolesta. Parhaillaan Suomi vastaa ATT:n puheenjohtajuudesta. Tässä roolissa maallamme on oivallinen mahdollisuus lisätä sopimuksen kattavuutta erityisesti pyrkimyksellä saada suurimmat "asekauppiaat", kuten Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, mukaan sopimukseen. On kaikkien etu, että asekauppaa säädellään edes sillä tasolla kuin ATT:ssä on määritelty. Monilla muilla aloilla, esimerkiksi banaanikaupassa, säätely on huomattavasti tiukempaa ja yksityiskohtaisempaa kuin asekaupassa.

Suomen uskottavuutta tässä työssä kuitenkin heikentää maamme oma asevienti, joka kohdistuu ihmisoikeuksia loukkaaviin ja jopa sotaa käyviin maihin, kuten SaudiArabiaan, Arabiemiraatteihin tai Uzbekistaniin. Esimerkiksi heinäkuussa valtioneuvoston yleisistunto myönsi Robonic-yhtiölle vientiluvan Arabiemiraatteihin vastoin ulkoasiainministeriön kielteistä lausuntoa, mikä on osoitus taloudellisten intressien asettamisesta ihmisoikeusharkinnan edelle.

Konfliktinratkaisu ja kriisinhallinta

YK:n roolia aseellisten konfliktien ratkaisussa on vahvistettava. Syyrian sota on jatkunut jo yli viisi vuotta ja sen aiheuttama humanitaarinen kriisi on heijastunut myös suomalaiseen yhteiskuntaan. YK:n yritykset sodan lopettamiseksi ja konfliktin ratkaisemiseksi ovat tähän mennessä olleet tuloksettomia, koska turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet eivät ole päässeet yksimielisyyteen kriisin ratkaisumallista.

Syyrian kriisiä, eikä muitakaan olemassa olevia konflikteja, ei kuitenkaan voida ratkaista sotilaallisesti. Vain oikeudenmukainen poliittinen ratkaisu voi lopettaa konfliktin ja luoda edellytykset jälleenrakennukselle. Konfliktien ratkaisussa on tärkeä kaikkien osallisten, erityisesti naisten ja nuorten, täysimääräinen osallistuminen. Suomen on jatkettava työtään YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325, Naiset, rauha ja turvallisuus, toimeenpanon edistämiseksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Samoin Suomen on tuettava YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2250, Nuoret, rauha ja turvallisuus, toimeenpanoa yhteistyössä suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja verkostojen kanssa.

Suomi on usein mainostanut itseään rauhanturvaamisen suurvaltana. Nykyisen hallituksen hallitusohjelman sotilaallista maanpuolustusta koskevassa liitteessä kuitenkin todetaan, että Suomi vähentää osallistumista sotilaallisiin rauhanturvaoperaatioihin keskittyen sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa Suomen kannalta merkityksellisimpiin ja vaikuttavimpiin operaatioihin.

Vaikuttavuuden hakeminen on sinänsä perusteltua, mutta valtioneuvoston puolustuspoliittisen selonteon mukaan "Osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista vaikuttamista ja kansainvälistä yhteistyötä. Tavoitteena on kehittää kansallista puolustuskykyä." Tätä kirjausta on vaikea tulkinta muutoin kuin siten, että kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen nähdään keinona lisätä kansallista puolustuskykyä. Kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisen tärkein tavoite tulisi olla kriisin ratkaisu tai vähintään ratkaisun edellytysten vahvistaminen. Jos sen ohessa voidaan vahvistaa kansallista puolustuskykyä, niin hyvä, mutta tärkein tavoite se ei voi olla.

On vaarallista, mikäli Suomi asennoituu kriisinhallintaan tällä tavoin, sillä yleistyessään tällainen toimintamalli murentaa kriisinhallintaoperaatioiden uskottavuutta ja vähentää niiden onnistumismahdollisuuksia.

Ydinaseiden kielto

Suomi on perinteisesti vastustanut ydinaseita ja tukenut niiden kieltämistä. Suomi ei kuitenkaan osallistunut YK:n ydinasekieltosopimuksen valmisteluun, eikä ole aikeissa allekirjoittaa YK:ssa 7.7. hyväksyttyä sopimusta. Kielteistä kantaa on perusteltu sillä, että ydinasevaltiot eivät ole mukana ydinasekieltosopimuksessa.

Ydinsulkusopimuksessa (NPT) määritellään, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenvaltioilla on oikeus ydinaseisiin. Ydinasevaltiot ovat myös sitoutuneet vähentämään ydinaseiden määrää, mutta tässä tavoitteessa on onnistuttu heikosti ja parhaillaan on käynnissä mittavia ydinaseiden modernisointiohjelmia.

Pohjois-Korean viikonloppuna suorittaman ydinräjäytyksen ja sitä edeltäneiden ohjuskokeiden jälkeen todennäköisyys ydinaseiden käyttämisestä on kasvanut. Tässä tilanteessa Suomen tulisi harkita uudelleen kantaansa YK:n ydinasekieltosopimukseen, seurata Ruotsin esimerkkiä ja allekirjoittaa sopimus mahdollisimman pikaisesti.