Rauhan tiellä: "Tämä järjestö on minun juttuni"

Liityin Sadankomitean jäseneksi, kun aloitin työharjoittelun Sadankomiteassa viime marraskuussa. Se tuntui silloin asianmukaiselta ja tiesin, että jäisin mukaan porukkaan, kun neljän kuukauden harjoitteluni päättyy.

Haluan olla mukana rakentamassa rauhaa maailmaan ja tukemassa rauhantyötä. Maailmassa keskitytään paljon sotaan ja väkivaltaisiin tapahtumiin sen sijaan, että huomattaisiin hiljainen työ rauhan eteen. Rauha pitää löytyä ihmisen sisältä, ja siksi sitä on ehkä vaikeaa huomata ja tehdä siitä suurta numeroa. Toisaalta rauhantyö auttaa ihmisiä kasvamaan rauhaan, ja siinä Sadankomitea tekee mielestäni tärkeää työtä. On tärkeää, että rauha nähdään myös keinona saavuttaa rauha, eikä niin, että rauha saavutetaan lisäämällä väkivaltaa.

Olin Sadankomiteassa neljä kuukautta opintoihini kuuluvassa työharjoittelussa. Halusin mukaan suomalaiseen rauhanjärjestöön ja luettuani Sadankomitean periaatteet totesin, että tämä järjestö on minun juttuni. Työharjoittelun päätyttyä haluaisin olla mahdollisuuksien mukaan vapaaehtoisena. Osallistun rauhanlähettiläs- ja toimittajakoulutuksiin ja haluan olla vapaaehtoisena tapahtumissa, seuraavana varmaankin Maailma kylässä -festivaaleilla.

Kirjoitan Pax- ja Ydin-lehtiin, mistä pidän kovasti. Se on hyvää vastapainoa opiskelulle, jossa pitää kirjoittaa pitkiä ja teoreettisia esseitä. Lehtiartikkelit ovat lyhyempiä ja käytännönläheisempiä, ja niitä kirjoittaessa pääsee tutustumaan uusiin, ajankohtaisiin aiheisiin ja tuomaan niihin uusia näkökulmia. Minusta oli mielenkiintoista esimerkiksi kirjoittaa alkuvuodesta rypäleaseiden käytöstä Syyriassa ja Jemenissä, sillä etsin tietoa monista eri lähteistä enkä löytänyt suomalaista lähdettä, esimerkiksi tiedotusvälineistä, jossa olisi tarkkoja tietoja pommituksista ja jossa analysoitaisiin Suomen roolia sotaa käyvien valtioiden aseistamisessa.

Rauha on minulle tärkeä käsite. Opiskelen Global Studies -maisteriohjelmassa Göteborgin yliopistossa ja kirjoitan tällä hetkellä gradua rauhan käsitteestä. Tutkin siviilien kokemuksia viidestä eri konfliktista ympäri maailmaa ja vertaan niitä rauhan teoriaan. Tässä tulee hyvin kartoitettua sitä, mitä rauha on teoriassa ja mitä se on käytännössä. Kestävään rauhaan on pitkä tie, ja lehdissä näkyvien rauhanneuvottelijoiden lisäksi siihen osallistuvat myös siviilit yhtä lailla arkielämässään. Maailmassa on monia pitkäkestoisia konflikteja, joiden takia väkivalta on siviileille arkea ja rauhan rakentaminen on pitkä prosessi.

Opiskeluni kautta olen paljon tekemisissä sotien ja väkivallan kanssa, koska joudun jatkuvasti lukemaan niistä. Tällöin on mukavaa keskittyä rauhan ajattelemiseen ja rakentamiseen, jotteivät asiat käy liian raskaiksi.
 
Nora Luoma, 25, opiskelija, Helsinki
 
 
Lisätietoa Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä