Rauhan tiellä: Rauhantyössä on kyse maailmanrauhasta

Tulin rauhanliikkeen aktiiviksi suoraan palkkatöihin. Olin valmistunut kesäkuussa 2008 yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja olin vapaaehtoistöissä Nepalissa. Sadankomitea haki ammattipasifistia ja niin minä ja Sadankomitea kohtasimme.
 
Liityin jäseneksi pian pääsihteerinä aloitettuani. Edellinen liittymisyritys oli kariutunut ehkä siihen ruuhkaan, jonka 2003 Irakin sodan vastainen liike jäsenhakemuksissa aiheutti, osa katosi mikä minnekin. Ennen Nepalin jaksoa olin pari vuotta töissä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton pääsihteerinä.

Rauhantyössä minua innostaa erityisesti se, että siinä saa olla tekemisissä maailman tärkeimpiin kuuluvan asian, maailmanrauhan kanssa. Vaikka rauhantyön arjessa on paljon lainsäädännön opettelua, puolustusbudjetin tankkaamista, esittelypöytien kantamista, flaikkujen jakoa, kirjoittamista ja editointia, on lopulta koko hommassa kuitenkin kysymys valtavista asioista – ei siis todellakaan mistään maailmanrauhaa pienemmästä.

Oltuani kuusi vuotta pääsihteerinä, kesällä 2014 siirryin päivätöistä Sadankomiteassa päivätöihin vastaamaan turistityöstä Helsingin ykkösturistikohteeseen, Temppeliaukion kirkkoon ja samalla rauhanaktiiviksi. Siitä lähtien olen ollut Pax-lehden päätoimittaja ja osallistunut rauhantyöhön vapaa-ajallani.

Sadankomitean lisäksi olen ollut myös Aseistakieltäytyjäliiton jäsen jo pidempään. Rauhanrahojen leikkauksista tulin vihaiseksi ja päätin liittyä myös Rauhanliiton tukijäseneksi. Samaa suosittelen kaikille rauhanystäville. Parasta tietenkin on, jos on aikaa toiminnalle, mutta myös pelkkä jäsenyys tukee järjestöjen tekemää työtä ja antaa sille painoarvoa.

Eekku Aromaa, 37, palvelupäällikkö, Helsinki

Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle

Lisätietoja Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä

Lahjoita Sadankomitealle