Rauhan tiellä: "Rauha on toimintaa"

Olen Hanna Kaisa Hellsten, 36-vuotias toimittaja Helsingistä.

Tulin mukaan rauhanliikkeeseen opintojeni alkuvaiheessa. Silloin Helsingin yliopistolla toimi räväkkä Rauhanpiippu-yhdistys, jonka porukalla järjestimme itsenäisyyspäivän Itsarifestareita ja vastustimme sotaharjoituksia. Tie vei nopeasti Rauhanasemalle, jossa olen toiminut viitisentoista vuotta.

Ydinaseet, turvallisuuspolitiikka tai pienasekysymykset eivät ole ihan tyypillisiä harrastuksia. Olen usein saanut selittää, ettei rauhantyö ole letkeää fiilistelyä tai yrttiteen äärellä tapahtuvaa filosofointia. Rauha on toimintaa.

Sadankomiteassa toimiessani olen osallistunut moniin mielenosoituksiin, joilla on vaikutettu silloin, kun lobbaustyö ei ole riittänyt. Olen ottanut selvää, kirjoittanut tekstejä, ideoinut varainhankintaa ja huolehtinut hallintoasioista. Toimitin myös uuden Pasifistin taskukirjan. Olen tavannut satoja ja satoja ihmisiä, joiden kanssa on puhuttu rypäleaseista, miinoista, asevelvollisuusarmeijan tarpeesta, ydinaseiden käytettävyydestä ja välillä myös 60-luvusta – onhan järjestöllä pitkä historia, ja vuosikymmenten aikana Sadankomiteassa on toiminut paljon väkeä.

Minulle sadankomitealaisuus tarkoittaa sitoutumista väkivallattomaan maailman muuttamiseen. Se on myös sinnikkyyttä. Esimerkiksi asevelvollisuuteen liittyy niin paljon vahvoja arvoja ja mielikuvia, että muutokset ovat hitaita. Toisaalta, Rauhanaseman takana oleva puistikko on Arndt Pekurisen puisto Helsingin Sadankomitean aktiivisuuden ansiosta. Ilahdun aina kun puiston nimi vilahtaa nettikartalla.

Käytännön rauhantyö on välillä myös kahvilan pitämistä ja rintanappien nysväämistä. Minusta on tullut aika hyvä piirtämään harakanvarvas-rauhanmerkkiä pyöreisiin helmiin, joista tehdään hiuspampuloita.

Olen myös jakanut elämäni suurimpia hetkiä Rauhanaseman salissa ja saunatuvalla. Viime talvena sain olla mukana juhlassa, jossa kummilapseni sai nimen. Mukana oli paljon ystäviä, joiden kanssa olen saanut jakaa niin kampanjoinnin arkea kuin juhlahetkiäkin. Yksi niistä oli, kun kansainvälinen pienasesopimus astui voimaan. Myös silloin kilisteltiin ja juotiin maljoja.

Rauhanliike tarvitsee sekä himopuurtajia että tuurityömyyriä. Nykyisin olen satunnainen aktivisti, vietän enemmän aikaa puutarhapalstalla kuin mielenosoituksissa. Koen silti kuuluvani sadiksen porukkaan, sen verran tiukkaan rauhanaktivismi on uponnut jonnekin identiteettiin.

Hanna Kaisa Hellsten, 36, toimittaja, Helsinki

Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle

Lisätietoa Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä