Rauhan tiellä: Aktivistista passivistiksi

Tukholmassa, kaupungintalon vieressä. Päällä olevat kirjavat asusteet ovat Team Rynkeby -hyväntekeväisyyspyöräilyn asu. Osallistuin tähän pyöräilyyn usean muun suomalaisen kanssa parina vuonna.

Olen reilu viisikymppinen ukko, totaalikieltäytyjä. Aktivismi on taaksejäänyttä aikaa, ja kutsun itseäni passivistiksi. Elämä (työt, ihmissuhteet, muut harrastukset) ovat vallanneet aikaa rauhantyöltä, mutta en ole sitä koskaan henkisesti jättänyt. Seuraan edelleen keskustelua ja osallistunkin siihen joskus. Osa ajastani menee edelleenkin rauhanhenkiseen työhön, vaikka en sitä aina rauhajärjestöissä teekään.

Minulle Sadankomiteassa tärkeää (henkisen tuen, samanhenkisten ihmisten yhteisön löytämisen ja toimintayhteisön lisäksi) on ollut tutustuminen rakenteellisen väkivallan käsitteeseen. Se ulottaa rauhantyön laajalti monenlaisiin asioihin. Rakenteellisen väkivallan käsite on auttanut ymmärtämään paremmin kehitys-, ympäristö- ja rauhankysymysten yhteyttä. Samalla se on jäsentänyt maailmaani, jossa nämä asiat eivät näyttäydy erilliskysymyksinä, vaan varmaankin ikuisena tasapainon tavoitteluna pohjoisen ja etelän, ihmisten ja luonnon, ja nykysukupolven sekä tulevien sukupolvien oikeuksien ja mahdollisuuksien tasapainon etsintänä.

Olen onnekas, olen välillä saanut palkkaa maailman parantamisesta. Yritän edelleenkin yhdistää liiketaloudellisen koulutukseni, työn ja maailman parantamisen, huonommalla tai paremmalla menestyksellä. Työ jatkuu.

Pyöräilyn edistämisessä olen onnistunut yhdistämään pyöräilyharrastukseni ja rauhantyön.  Pyöräilyn edistämisessä painottuu tietysti ympäristö- ja hyvinvointikysymykset, joten rauhantyötä tulee silloin tulkita laveasti. Erityisen iloinen olen aloittamastani pyörien kunnostustoiminnasta muutamassa helsinkiläisessä vastaanottokeskuksessa. Se on rauhantyötä parhaimmillaan. Siinä voin yhdistää pyöräilyosaamiseni (rauhan)järjestötyössä tulleeseen organisointiosaamiseen (meitä vapaaehtoisia on kymmenkunta). Osallistujat saavat toimintaa, kulkuneuvon, ja paremman ymmärryksen sen sielunelämästä. Käsitys pyöräilystä (ja pyöräilytaidosta) osana suomalaista kulttuuria vahvistuu. Kunnostusillat ovat monesti hyvin hektisiä, ja niiden jälkeen on itselläkin väsynyt, mutta voimaantunut olo.

Passivistina olo tarkoittaa minulle sitä, etten pyri aina venymään kaikkialle, vaan osallistumiseni on hyvin valikoivaa. Olen mielelläni yleisönä varainkeruukonserteissa tms. ja koetan muistaa maksaa kaikki jäsenmaksut, vaikken aktiiviseen toimintaan aina kerkeäkään. Näen tärkeänä sen, että jokainen osallistuu omalla pienellä panoksella rauhallisemman maailman rakentamiseen.

Ismo Pykäläinen, 52, projektikoordinaattori, Helsinki

Kuva on otettu Tukholmassa, kaupungintalon vieressä. Päällä olevat kirjavat asusteet ovat Team Rynkeby -hyväntekeväisyyspyöräilyn asu. Osallistuin tähän pyöräilyyn usean muun suomalaisen kanssa parina vuonna.

Rauhan tiellä -kampanjan pääsivulle

Lisätietoa Sadankomitean jäsenyydestä ja vapaaehtoistyöstä