Blogi: Maailman turhin kulutuskohde

Mihin sinä käyttäisit 1,7 triljoonaa dollaria? Ensimmäisenä ostoslistallasi eivät välttämättä ole aseet. Valtioille ja maailmalle asevarustelu on kuitenkin käsittämättömän valtava rahareikä.

Vuonna 2015 maailmassa käytettiin asevarusteluun 1,7 triljoonaa dollaria (SIPRI, 2016). Nykyisessä taloustilanteessa ei ole haastavaa keksiä tälle summalle parempia käyttökohteita. Summa on esimerkiksi satakertainen verrattuna maailman humanitaariseen avustustyöhön tarvittavaan rahamäärään. Pelkällä murto-osalla asevarustelun kustannuksista voitaisiin myös parantaa huomattavasti niin kehitysmaiden lukutaitoa kuin kestävää energiantuotantoakin.

Asevarustelu ei ole pragmaattista. Se ei tuo maailmaan mitään hyvää. Asevarustelu koetaan  enemmänkin pakollisena pahana, osana turvallisuuden takaamista. Itsessään asevarustelu ei kuitenkaan takaa turvallisuutta – jopa päinvastoin. Asevarustelun kierre pohjautuu etenkin pelkoon, oletuksiin ja tehottomuuteen. Siksi kierteestä kannattaisi pyristellä irti.

Keinoja on monia. Valtiot voivat minimoida puolustusbudjettejaan ja inhimillistä kärsimystä suosimalla esimerkiksi diplomatiaa, kyberpuolustusta ja mahdollisimman vähän siviilejä satuttavia asetyyppejä. Esimerkiksi asevelvollisuuden rakenteellisilla muutoksilla on mahdollista saavuttaa jopa parempi asevoimien toimintakyky pienemmällä taloudellisella panoksella. Asevarustelun kierre liittyy myös asekaupan kierteeseen. Yksittäiset valtiot voivat vaikuttaa siihen esimerkiksi luopumalla asekaupasta hauraisiin valtioihin. Suurin ongelma liittyy kuitenkin suuriin valtioihin. Venäjän kasvava puolustusbudjetti luo epävakautta koko Itämeren alueella esimerkiksi pitkän kantaman ohjuksiin resursoinnin kautta.

On kuitenkin epävarmaa, kuinka kauan kehityskulku jatkuu. Valtava puolustusbudjetti ja muuten aliresursoitu talous ei nimittäin vaikuta olevan resepti onnistumiseen. Kyseinen yhdistelmä oli merkittävässä roolissa Neuvostoliiton hajoamisessa. Voikin olla, ettei jatkuva asevarustelun kierre ole enää sitä eniten harjoittavien tahtotila. Talouskriisi asettaa yleensä ennen pitkää rajat myös puolustusbudjetille.

Kansainvälisen asevarustelukierteen rajoittamiseen tarvitaan kansainvälisiä hallintamekanismeja. Välineitä ovat etenkin Euroopan asevalvonnan kolme keskeisintä sopimusta, eli Tavanomaiset aseet Euroopassa -sopimus (TAES), Wienin asiakirja luottamusta ja turvallisuutta lisäävistä toimista sekä Open Skies -sopimus. Myös START-prosessilla pyritään estämään keskeisiä asevarustelun riskejä rajoittamalla strategisten ydinaseiden käyttöä ja kieltämällä taktiset ydinaseet täysin. Tiemme ulos pelon ja tuhlaamisen kierteestä on näiden sopimusten toteuttaminen kunnianhimoisesti, ja onnistumisen jatkuva arviointi. Vain silloin teemme aidosti turvallisuutta edistävää turvallisuuspolitiikkaa.

Alviina Alametsä

Hallituksen blogiin