Jäitä hattuun ministeri Niinistö!
Puolustusministeri Jussi Niinistö on ottanut sotilaallisen valmiuden nostamisen sydämen asiakseen. Viimeisin ehdotus on asevelvollisuuttaan suorittavien varusmiesten käyttäminen valmiusjoukkojen muodostamiseen.
Aikaisemmin Niinistö ajoi läpi lakimuutoksen, jonka perusteella reserviläisiä voidaan kutsua kertausharjoituksiin kolmea kuukautta lyhyemmällä varoitusajalla, eikä kutsusta juuri voi kieltäytyä. Tätäkin perusteltiin sotilaallisen valmiuden nostamisen tarpeella kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa.
Totta on, että Venäjän toteuttama kansainvälisen oikeuden vastainen Krimin liittäminen alueeseensa sekä sen sekaantuminen Ukrainan konfliktiin ovat lisänneet jännitteitä Euroopassa. Kyseenalaista sen sijaan on, kuinka merkittävästi Suomeen kohdistuva aseellisen hyökkäyksen uhka, johon tulisi sotilaallisesti varautua on kasvanut.
Niinistön kannattaisi myös miettiä sitä, ovatko erilaiset toimet sotilaallisen valmiuden nostamiseksi oikea tapa vastata kiristyneeseen turvallisuustilanteeseen. Toisenlaisen esimerkin tarjoaa vastikään pidetty Naton Varsovan huippukokous.
Suomessa erityisesti Ylen Baltian kirjeenvaihtaja Marjo Näkki hehkutti huippukokouksen päätöstä neljän pataljoonan sijoittamisesta Puolaan sekä kolmeen Baltian maahan. Näkin mukaan ”[j]oukot ovat joka tapauksessa ansalanka, joka on viritetty Venäjän suuntaan. Sen toinen pää on sotilaallisesti verraten kyvykäs Suomi, ja sen tietävät sekä Nato että Suomi. Pohjoinen kansa on jälleen kyyristynyt pensaikkoon odottamaan saalistaan hiirenhiljaa. Ja se on hyvä taktiikka.”
Naton huippukokouksen päätös tulee toisenlaiseen valoon, jos tutustuu kokouksen hyväksymään 139-kohtaiseen päätöslauselmaan. Puolaan ja Baltian maihin sijoitettavat pataljoonat mainitaan vasta päätöslauselman 40. kohdassa, mutta poliittisen vuoropuhelun tarve Venäjän kanssa todetaan jo 11. kohdassa.
Naton viesti Venäjän suuntaan painottaa ensisijaisesti vuoropuhelua ja vasta toissijaisesti sotilaallista voimaa – ja sitäkin hyvin rajoitetusti. Neljän pataljoonan sijoittaminen Puolaan ja Baltian maihin on ennemmin poliittinen kuin sotilaallinen toimi.
Aherruksensa lomassa Niinistö näyttää myös oppineen jotakin, tosin vaillinaisesti. ”Yleinen asevelvollisuus on Suomen puolustusratkaisu, ja sen akilleenkantapää on hitaus mitä tulee joukkojen muodostamiseen”, Niinistö totesi Ylen uutisille kommentoidessaan asevelvollisuutta suorittavien käyttöä valmiusjoukkojen muodostamiseen.
Hitaus ei kuitenkaan ole yleisen asevelvollisuusjärjestelmän keskeisin ongelma, se on yleisestä asevelvollisuudesta kiinni pitäminen.
Timo Mielonen
