Valtaosa konflikteissa surmatuista ihmisistä kuolee ampumalla. Pienaseet mahdollistavat konfliktien syttymisen ja leviämisen, sillä niiden hankkiminen ja käyttäminen on helppoa. Pienaseiden leviäminen ja levittäminen ylläpitää ja pahentaa aseellisia konflikteja. Ne myös uhkaavat laillisia, mutta heikkoja hallituksia ja hyödyttävät terroristeja ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

Pienaseet mahdollistavat myös kohdennettuja ihmisoikeusrikkomuksia ja jopa kansanmurhan. Joissakin maissa yksityinen turvallisuusala, poliisit ja sotilaat käyttävät pienaseita myös väkivaltaan ja sillä uhkaamiseen. Toimia voidaan kohdistaa esimerkiksi vankeihin ja poliittisiin toisinajattelijoihin.

Kehitysmaiden konflikteissa kuolee erityisesti nuoria miehiä. Tämä puolestaan vinouttaa yhteiskunnan rakenteita ja vähentää sen rakentamiseen tarvittavaa työvoimaa. Erityisesti maissa, joissa naisen tehtävänä on vastata kodista, jää elättäjän paikka tyhjäksi nuorten miesten kuollessa. Tämä kuormittaa perheitä, joissa nainen joutuu ottamaan kaksinkertaisen roolin sosiaaliturvan puuttuessa.

Naiset puolestaan kohtaavat aseväkivaltaa ensisijaisesti sukupuolensa vuoksi. Monessa konfliktissa järjestelmällinen naisten kimppuun käyminen ja raiskaaminen on ele, jolla pyritään nöyryyttämään toista osapuolta.

Konfliktit tuovat aseita myös rauhanaikaiseen arkeen. Guatemalassa 36 vuotta kestänyt sisällissota päättyi vuonna 1996, mutta aseväkivalta on nykyisin jopa yleisempää kuin sodan aikana. Keskimäärin 25 ihmistä kuolee tai vammautuu vaikeasti joka päivä maassa, jonka väkiluku on vain 12 miljoonaa eli hieman yli kaksi kertaa Suomen väkiluvun verran.