Suomessa on muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna paljon aseita: laillisen aseen omistajia on 650 000, ja.joka neljännessä kotitaloudessa on ase.

Kuolemansyytilatosen mukaan Suomessa kuolee henkirikoksissa noin 2,5 ihmistä 100 000 asukasta kohden. Useimmissa läntisen Euroopan maissa luku on noin 1 tai sen alle, Itä-Euroopassa enemmän.1 Maassamme tehdään vuosittan myös tuhatkunta itsemurhaa, ja ne aiheuttavat noin kolme kertaa niin paljon kuolemia kuin esimerkiksi tieliikenneonnettomuudet. Kansainvälisesti vertailtuna määrä on suurehko.2

Ampuma-aseiden osuus maamme henkirikoksista on suhteellisen alhainen, mutta niiden runsaan määrän vuoksi ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten määrä on väestöön suhteutettuna suuri. Väkivaltaa itsessään ei voida vähentää aselakia tiukentamalla, mutta sen seurauksia voidaan.

Ampuma-aseilla tehdyistä rikoksista on tyypillisesti kyse perheen sisäisistä ja sukulaisten välisistä riidoista, joissa käytetään helposti käsiin saatavaa asetta.3 Ampuma-aseiden vähentäminen tuskin vähentää perheriitoja, mutta tekee niistä vähemmän tappavia.

Tilastojen mukaan itsemurhavälineiden helppo saatavuus lisää itsemurhia. Noin kolmannes miesten itsemurhista tehdään ampuma-aseella4, minkä vuoksi ne myös usein onnistuvat. Tässäkin mielessä aseiden siirtäminen "pois nurkista" esimerkiksi ampumaradoille silloin kun niitä ei tarvita voi ehkäistä tragedioita.

Suomi on myös osa kansainvälistä asekauppaa, ja asebisnes on Suomessakin kasvava ala: Suomen sota-asemyynti on kasvanut vuodesta 1998 noin 40% vuoteen 2007 mennessä.5 Näiden vuosien aikana Suomesta viestiin yli miljoona niin kutsuttua siviiliasetta, eli kivääreitä, pienoiskivääreitä, haulikoita ja pistooleita. Lisäksi Suomesta on myyty patruunoita, joista Sadankomitean vuonna 2009 tehdyn selvityksen mukaan osa on myyty sellaisiin maihin, joissa oli meneillään sisäisiä konflikteja. Suomesta on myös myyty sotatarvikkeita ihmisoikeuksia rikkovaan Saudi-Arabiaan 4,7 miljoonalla eurolla vuosina 2000-20076.

Suomen aseviennin seuraaminen on vaikeaa muun muuassa sen vuoksi, että puolustustarvikkeiden kauppaa koskevat puolustusvoimien tilastot ovat ylimalkaisia. Asekaupan julkinen valvonta on myös pitkälle kansalaisjärjestöjen ja niiden yksittäisten jäsenten rajallisten resurssien varassa.